Antaako roolipelipiiri anteeksi?

Satunnaisin ajoin saan aina muistutuksen, kuinka negatiiviselta ropeskenemme tuntuu ja miten herkässä sen pelaajat ovat hyökkäämässä toisiinsa kiinni. Kuvitella, että näin pienen harrastuksen piireissä ihmiset oikeasti jaksavat vihata toisiaan. Tätä postausta olen pyöritellyt sormissa ikuisuuden, mutta ehkä olisi aika että joku nyt sanoo jotain. Ei viedä kommentointia henkilökohtaiseksi.

Negatiivisuus synnyttää lisää negatiivisuutta

Muut pelaajat eivät suinkaan ole se inspiroivin asia nettiroolipeleissä. Päinvastoin: muut pelaajat voivat olla jopa syy jättää harrastus kokonaan pois elämästä. Tai no, en varmaan kokonaan jättäisi ropetusta, vaan keräisin oman inside-porukan ja sulkisimme itsemme skypen maailmaan roolipelaamaan - pois pelaajien ylläpitämästä paskaringistä. Tiedän ihmisiä ketkä ovat tehneet näin eli jättäneet julkisen roolipelaamisen ja vetäytyneet kaverien kanssa nauttimaan roolipelaamisen parhaista puolista - eli positiivisuudesta, kirjoittamisesta ja rentoutumisesta.

Älkää "varoitelko" muista pelaajista. Älkää "jakako kokemuksia" muista pelaajista. Se on turhaa, monestakin syystä:

Opastusvideo

Tein Zingerille opastusvideon, jotta voisin näyttää konkreettisesti millaista chatroolipelaaminen on. En ole ennen nähnyt tällaista ropepiireissä, joten päätin jakaa sen tänne blogiinkin, koska tiedän että täällä käy satunnaisesti muiden ropetyylien edustajia. Toivottavasti lyhyt video kertoo olennaisen! Vaikka video onkin tehty roolipelilleni, niin muut chatpelit toimivat samalla periaatteella.

Roolipeli ei ole "peli"

Peli ymmärretään usein aktiviteetiksi, jossa on kolme mahdollisuutta: voittaa, hävitä tai tulla tasapeliin. Näinhän me olemme toimineet lapsesta asti. Pelanneet pelejä ja tehneet niissä parhaamme, jotta voittaisimme. Jos emme voittaneet, tuntui pahalta, koska olimme riittämättömiä. Voittaessa taas sai tuulettaa täydestä sydämestä ja piikitellä vähän häviäjiä. Tasapeli oli tylsää, mutta samaan aikaan turvallinen, koska kukaan ei ollut "huono".

Peli, missä ei voi voittaa eikä hävitä – se on roolipeli

Roolipelaamisen erikoinen luonne on siinä, että sitä kutsutaan hyvin harhaanjohtavasti peliksi ja pelaamiseksi, vaikka tämä harrastus poikkeaakin ”pelin” tunnetummasta muodosta hyvin voimakkaasti. Olemme keskustelleet tästä aiheesta useinkin Zingerin pelaajien kanssa ja mielenkiinnolla kuulen muiden ihmisten näkökulmia siihen, miten he pelaavat ja millä motiiveilla. Onko inspiroivampaa pelata hahmoa ”tavoitteiden ja tehtävien läpi” vai keskittyä syväluotaamaan sen henkistä puolta?

Tykkään termeistä ”luova kirjoittaminen” ja ”tarinankerronta”, koska ne eivät haasta lukijaansa samalla tavalla kuin ”roolipeli”. Ne ovat neutraaleja termejä, jotka tuntuvat keskittyvän lukijan itsensä kehittämiseen. RooliPELI haastaa lukijan osallistumaan peliin ja laittamaan hahmonsa likoon. Voittamaan tai häviämään. Se herättää kilpailuhenkisyyttä.

Ylläpito ei ole miellyttämässä sinua

Postauksen sävy on provosoivampi, koska teki vain mieli. ¯\_(ツ)_/¯

Mikä kuuluu ylläpidon työhön? Onko ylläpidolla velvollisuus ottaa kaikki mukaan roolipeliinsä? Voiko ylläpitäjä poistaa kenet vain roolipelistä? Täytyykö ylläpidon selvittää pelaajien välisiä sotkuja? Täytyykö ylläpidon tehdä aina "se oikea" päätös? Onko inhimillinen, virheellinen päätös "huonon" ylläpitäjän merkki?

Itse olen henkilökohtaisesti satunnaisin ajoin tuntenut, että minulta ylläpitäjänä vaaditaan epäinhimillisen paljon ottaen huomioon olosuhteet ja mitä ylläpitäjyys oikeasti on. En ole lapsenvahti. En ole sotkujen selvittäjä. Minulla ei aina ole aikaa tai edes kiinnostusta olla roolipelissä (koska omg, minulla on irl elämä). En joskus vain jaksa tehdä jotain. Minullakin on huonoja päiviä. Teen inhimillisiä virheitä, kuten sinäkin. Teen joskus huonoja päätöksiä, sinun näkökulmastasi. En tule toimeen kaikkien kanssa (se on mahdotonta, sinullekin). Ylläpitäjyys ei ole työni. Se on harrastukseni.