tag:blogger.com,1999:blog-7130540098937923392.post3561207035284570733..comments2022-07-30T18:07:09.509+03:00Comments on Hopeakettu: Peli-ihanteena väkivaltaUnknownnoreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-7130540098937923392.post-41574850269895549322017-05-07T02:28:53.124+03:002017-05-07T02:28:53.124+03:00(Jatkoa)
Toisaalta, katsottuani Nopeat ja kuollee...(Jatkoa)<br /><br />Toisaalta, katsottuani Nopeat ja kuolleet -elokuvan olen leikitellyt ajatuksella tarkoitusta varten pykätystä pelistä, jossa joukko omalla tavallaan draamaisia hahmoja kerääntyisi ottamaan yhteen jonkin suuren palkinnon vuoksi omista, mutkikkaista syistään. Jokainen yhteenotto olisi käytännössä vain kolikonheitto voittajasta. Häviäjä kuolisi, voittaja etenisi. Taistelu ei siis itsessään olisi keskiössä ollenkaan, vaan juuri tuo draamallinen kaari, jossa tutkitaan ihan *oikeasti* kuolemansa edessä seisovia, siihen valmiita tapauksia ja sitä, mitä he oikein lopulta tavoittelevat ja miksi. Pelaajatkaan eivät tietäisi kenelle viikate heilahtaa, ennen kuin heilahtaa, mikä vain korostaisi koko tilannetta. Onko tuleva koitos viimeinen? Olivatko nuo viimeiset sanasi? Miltä tämä keskustelu näyttääkään, jos sinua huomenna jo kuopataan? Oletko tosiaan valmis tähän vielä?<br /><br />Tiedä sitten kiinnostaisiko mokoma lopulta ketään. Mutta ajatus on jäänyt mietityttämään jossain määrin...Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7130540098937923392.post-41173123573684651212017-05-07T02:27:13.240+03:002017-05-07T02:27:13.240+03:00On pitänyt jo monta päivää kommantoida, mutta hyvä...On pitänyt jo monta päivää kommantoida, mutta hyvää hetkeä ei oikein löytynyt. Nyt kuitenkin sain vihdoin aikaiseksi.<br /><br />Väkivalta on noin yleisestikin ottaen hyvin yleinen konfliktin (ja sen ratkaisun) muoto, mihin on varmasti useitakin syitä. Yksi päällimmäinen on varmasti se, että se on helppo tapa saada aikaan jännittäviä, mukaansatempaavia kuvioita. Kuten tuossa luonnehditkin, hengenvaaralliset tilanteet ja taistelut joissa henki on miekanterällä, yhden luodin varassa tai vaikka jonkun toisen leuoissa saavat automaattisesti mielikuvituksen lentämään ja kiinnostuksen heräämään. Se, mistä tämä puolestaan johtuu, onkin monimutkaisempi kysymys, mutta itse katsoisin yhden ison olevan ihan meissä itsessämme, siinä mitä olemme ja mistä olemme tulleet.<br /><br />Ihminen on väkivaltaiseen maailmaan kehittynyt olento, jolla on paljon mekanismeja hengenvaarallisiin tilanteisiin petojen, saaliseläinten ja jopa lajitoverien kanssa. Parhaimmillaankin rauhallisimmankin hyvinvointivaltion ja raa'an, väkivaltaisen ja kuolemanvaarallisen selviytymistaistelun välillä on vain kourallinen sukupolvia (ja monissa ei sitäkään). Tässä ajassa ei pasifistisimmastakaan yhteiskunnasta todella saada väkivaltaviettejä pois.<br /><br />Samaan aikaan yhteiskunta ympärillämme kuitenkin rakentuu hyvin pitkälti ehkäisemään väkivaltaisia konflikteja. Moni ihminen esimerkiksi Suomessa voi hyvinkin elää enemmän tai vähemmän koko elämänsä kohtaamatta koskaan todellista, pahaa tarkoittavaa väkivaltaa. Yhteiskunta on täynnä järjestelmiä ja varokeinoja joilla sitä estetään. Tämä on tietenkin ehdottomasti hyvä, mutta samalla se jättää auki kysymyksen siitä, mihin täysin ristiriitaiset valmiudet pitäisi kohdistaa.<br /><br />Tämä on nähdäkseni yksi hyvin suuri syy siihen, miksi väkivalta kiehtoo meitä käytännössä kaikessa. Kaikki eivät toki siitä pidä, mutta yleisesti hyvin suuri osa viihteestä käyttää väkivaltaa osana jännitteitään ja viehätystään. Se kiehtoo meitä, koska meissä (kuten melkein missä tahansa eläimessä) on sisäsyntyisesti reaktioita siihen. Se on helpompi myydä ihmisille kuin vaikkapa syvään viiltävä dialogipohjainen draama. Toinen näistä vaatii vain paljon enemmän vaivaa ja asemointia että se todella aukenisi.<br /><br />Tämän jatkeena meneekin aika hyvin sitten se, miksi osa tuntuu haluavan ruuvata tämän aivan äärimmilleen peleissä. Jos voi kuolla koska tahansa (tai ainakin melkein) ja elämät ovat aina liipasimella, niin sitten päällä on aina tavallaan "selviytymistaistelun" vire.<br /><br />Tämän syväluotaavampaa en osaa tarjota, sillä en itse ole oikein koskaan tuollaista "mässäilypeliä" pelannut. Lähinnä siis heitän perusloogisia olettamuksia. Osittain kukaties tunnistan samanlaista jännityksen tuomaa viehätystä itse harrastamastani vanhan koulukunnan pöytäroolipelaamisesta, jossa elämät ovat halpoja ja voivat loppua hyvinkin nopeasti. Jännitys nousee ja panokset kovenevat.<br /><br />Henkilökohtaisesti itse siis pelaan tosiaan hyvinkin pitkiä aikoja yhdellä hahmolla. Olen itsekin sitä kastia, joka miettii hahmoa pitkään ja hartaasti ja joka tälläkin hetkellä pyörittää vain kahta. Jos joku kuolee, se tapahtuu syistä ja omilla ehdoilla.Anonymousnoreply@blogger.com