Pakotettu kauneus

Mietin tässä yöni kuluksi hahmoja, joiden tiedoissa kerrotaan kuinka kaunis/komea hahmo on ja kuinka "hän varmasti kääntää päitä ja saa muiden huomiota" tai ehkä radikaalimmin ilmaistuna, mitä näkee etenkin hyvin nuorien pelaajien hahmoissa: "hän on kaunis ja saa yleensä kaikki ketkä haluaa" eli toisin sanoen pelaaja ilmoittaa että vastapelaajien hahmojen on lähes pakko nähdä tämä kauneus/komeus ja pidettävä kyseistä hahmoa kauniina. (ja komeana, mutta tajusitte sen jo)

En tiedä, kokevatko muut asian samoin. Yksi asia mikä saa minut karttamaan tiettyä hahmoa, on nimenomaan tämä ylitsepursuva kauneus mitä pakotetaan vastapelaajalle, eikä sen välttämättä tarvitse tapahtua hahmon tiedoissa, vaan roolissa. Jokainen on varmasti kohdannut sen yhden hahmon jonka "pitkät, silkkiset hiukset heiluivat tuulessa kauniisti, siniset silmät katsoivat viettelevästi vastapuoleen ja hän oli mahdollisimman houkutteleva". Siihen mitä itse olen nähnyt, on ollut huomattavasti karkeampaa kuin tuo, mikä vielä menee. Joskus on hieman ahdistavaa kun joku päättää olla kuvankaunis ja flirttailee hahmollesi, olettaen että hahmo kaatuu syyliin kuin ammuttu. Etenkin, kun todellisuus on, ettei hahmoni pidä näistä söpöstelijöistä jotka tekevät kivoja tekoja hahmolleni. Koska hahmoillani on taipumus olla tavalla tai toisella arvaamattomia ja itsekkäitä, sekä itse pidän tämänkaltaisista hahmoista, on myös hahmojen puolisoihanteet sen mukaisia. Eläinhahmon silkkinen turkki, kauniit katseen syövät silmät, suloinen hymy jne. eivät vain tehoa. Niitä on sitten kiva lähteä torjumaan, jos vastapelaaja yrittää vieläpä jälkikäteen peittää, että hei, ei hahmoni olisi edes halunnut flirttailla!


Nyt kun olen vuodattanut tuskani tekstiksi, tuntuu etten ole saanut selitettyä tilannetta tarpeeksi selkeästi. Mitä pahaa tässä muka on? Miksi se häiritsee? Yksi syy voi olla, että minulla on pakonomainen tarve saada päättää itse mitä hahmoni tekevät, vaikka nykyään minulla on ikävä tunne että haluaisin vain saada hahmoni vangituksi niin, etten tiedäkään mitä sen elämälle nyt tehdään! Vaikka rakastan vapautta liikuttaa hahmoa rohkeasti ja laittaa se puhumaan mitä vain, pieni tunne sisälläni on kyllästynyt siihen hallittavuuden tunteeseen. Hahmoni ovat aina jakaneet tehtävät - mutta ne eivät ole vastaanottaneet sellaisia. Tämänhetkisellä hahmotilanteellani en ihmettele - kukapa itserakkaita kusipäitä jotka ovat oman elämänsä herroja eivätkä pelkää sanojaan, haluaisi yrittää käskyttää. Ne vastaavat tuleen tulella. Tyhmät hahmot. Tyhmä luoja.

Pointtina nyt oli, että haluan itse päättää kehen hahmoni lankeaa ja kehen ei. En pidä siitä, että hahmoani yritetään oikein tieten tahtoen pokailla niillä sinisillä silmillä, korostaen kauneutta ja houkuttelevuutta. Yliampuvin tilanne oli vuosia sitten, kun eräällä narttuhahmolla oli juoksut ja se levitteli "ihania tuoksujaan" uroshahmoni edessä. Luonnon mukaan se olisi toiminut - minun mukaani ei. Ylipäänsä uroshahmoillani en anna juoksujen vaikuttaa niiden ajatuksenkulkuun. En koe sen sopivan hahmoni luonteeseen sitten ollenkaan ja kokisin pelaavani jollain aivan toisella hahmolla. (tietenkin jos kyseessä olisi helposti ihastuva hahmo, niin sitten, mutta kun ei ole) Tilanteesta voisi repiä menoa suhteisiin, mutta keksin kyllä paremmankin keinon tehdä sen ja missä saan sentään säilyttää otteen hahmooni.

Tämä oli henkilökohtainen näkemykseni asiasta ja luulen sitä paitsi olevani ainoa, joka edes kiinnittää asiaan huomiota. Nämä on niitä elämän pieniä silmätikkuja.