tiistai 3. huhtikuuta 2018

Voiko kaaos toimia?



Jokainen wanhan ajan pelaaja muistaa varmasti roolipelit, joissa ei ollut lähes lainkaan sääntöjä, eikä varsinaista jaottelua ylläpitäjiin ja pelaajiin. Roolipelin maailma oli aluksi hyvin pelkistetty tai joskus jopa olematon. Pelaajat toivat omat ideansa peliin ja jokainen keksi jotain uutta pelimaailmaan. Tapahtumat saattoivat heitellä voimakkaista fantasiavivahteista komediaan tai vakavampaan draamaan. Lopputulos oli selkeän kaaottinen: sääntöjä ei ollut, mutta kaikki tiesivät säännöt silti.

Näitä pelejä on edelleenkin olemassa, vaikkei yhtä räiskyvässä muodossa.

Oppiiko pelaaja herrasmiessäännöt nopeammin vapaassa kaaoksessa vai ohjatussa ympäristössä? Vapaassa roolipelissä ilman varsinaisia sääntöjä tai ohjeita pelaajien on lähes pakko oppia pelin tavat: joko hukut tai opit uimaan. Normien rikkominen on paheksuttavaa. Ohjatussa ympäristössä pelaaja saattaa helposti ajautua yksinkertaiseen ajatteluun: kaikki mitä ei kielletä, on sallittua. Oma kriittinen ajattelu ja muiden asemaan asettuminen heikentyvät, kun ylläpito sanelee tarkat ohjeet valmiiksi ja puuttuu jokaiseen ristiriitatilanteeseen. Niin kauan kuin ylläpito ei puutu, niin asia x ei ole väärin. Hmm?

Ehkä roolipelien kulttuuri on vain muuttunut tai sitten olen peräisin superhyvästä seurasta kun sanon, että omalla kohdallani kaaos oli se, missä ilmapiiri ja ihmiset toimivat parhaiten yhteen. Ideat toimivat niin, että joko porukka innostui ja idea omaksuttiin osaksi peliä tai sitten se sivuutettiin (tehokas tapa karsia epäkiinnostavat asiat pelistä ja osoittaa keksijälle, että tämä suunta ei nappaa). Mistään ei kuitenkaan loukkaannuttu: jos idea ei saanut vastakaikua muilta pelaajilta, niin se oli ihan ok. Itseään ei verrattu muihin tai muiden ideoihin ("Kun Maurin ideat otetaan aina vastaan, mutta omani ovat niin huonoja."). Periaatteessa mikä tahansa oli mahdollista, koska mitään ei ollut kielletty. Toisaalta, kaikki ikään kuin tunnustelivat pelin tyyliä ja suuntaa, ennen kuin radikaaleja ideoita heitettiin aluille. Mitään ei työnnetty läpi pakkopullana, jos porukkaa ei yksinkertaisesti kiinnostanut.

Itse muistan omasta "foorumipelistäni" pari kultaista pelitapahtumaa ja juonta, joissa ei oikeastaan ollut mitään päätä eikä häntää, mutta jotka saivat kirjaimellisesti koko roolipelin mukaan. Ensimmäinen niistä oli jättiläissuden ilmestyminen peliin. Kukaan ei määrännyt, mitä jättiläissudelle pitäisi tehdä tai mikä sen tarkoitus pelissä on, mutta pelaajat lähtivät heti yhteistyössä hahmoillaan eliminoimaan tätä suurta vaaraa. Kukaan ei myöskään pelannut kyseisellä susihahmolla, vaan se oli täysin npc-hahmo: jokainen pelaaja päätti itse, miten oma hahmo haavoittui ja vuorollaan jokainen saattoi hieman liikuttaa sutta (esim. "Suden heilauttaessaan päätään Mustin ote lipesi ja se lensi komeassa kaaressa lumihankeen." -> tämän jälkeen muut pelaajat pelasivat niin, että okei, nyt susi oli kääntänyt päätään eikä tätä pelisiirtoa yliajeta, ettei Mustin roolista tehdä ristiriitaista -> herrasmiessäännöt). Lopulta jättiläissusi saatiin kaadettua kaikkien avulla.

Toinen mysteerinen, mutta superviihdyttävä juoni oli hahmojen joutuminen lumen ja jään alle vangiksi. Juoni lähti liikkeelle siitä, kun yksi hahmo putosi lumen läpi useamman metrin verran täten jääden vangiksi "maanalaiseen lumimaailmaan". Yhtäkkiä tässä "lumimaailmassa" olikin vankina kaikki roolipelin hahmot (:D). Jälleen kerran pelaajat selvittivät yhteistyössä hahmonsa pois pinteestä, kunnioittaen jokaisen siirtoa ja päätöstä sekä huolehtien, etteivät omat siirrot yliaja muiden rooleja tai tee niistä epäloogisia.

Pidän näitä pelitapahtumia edelleen toimivan vuorovaikutuksen kultaisina esimerkkeinä. Kyse ei ollut vuosia yhdessä pelanneen peliporukan synkkaavasta kemiasta, vaan porukka oli hyvin tuore ja vanhimmat pelaajat tunteneet toisensa... kuukauden? Kaksi? Puhumattakaan monista, päivittäin mukaan tulleista uusista pelaajista. Parinkymmenen vieraan ihmisen vuorovaikutus ja ymmärrys oli huipussaan, vaikka kaikkien hahmot olivat samassa pelitilanteessa ja yksittäisen pelaajan piti väistämättä lukea monia MONIA rooleja ennen omansa kirjoittamista.

Vai oliko kyse vain huolettomasta peliasenteesta? Onko nykyinen ropeskene tarkempi siitä, mitkä teemat ja tapahtumat sopivat juuri tähän peliin?

(Tähän piti tulla vielä roimasti jatkoa, mutta järjestelmällisyys iski ja päätin napata loput hieman aiheesta poikkeavan tekstin myöhempään postaukseen. Pahoittelut siis, kun aihe jäi kovin pinnalliseksi.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

- Kommentoidessa muistathan olla asiallinen.
- Olethan ystävällinen, etkä mainitse yksittäisiä pelaajia tai roolipelejä epäsuotuisassa kontekstissa.
- Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.