sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Pikastartti - naurettavaa vai nerokasta?



Kahden, kolmen, ehkä jopa neljän lauseen rooli. Mitä ajattelet? Onko se noloa, turhaa, ei oikeaa roolipelaamista, epäinspiroivaa tai laiskuutta?

Se on inspiroivinta mitä olen havainnut moneen vuoteen roolipeliharrastuksessa. Ja rakastan sitä.

Stereotypia pitkän roolin paremmuudesta voi ajaa kirjoitusblokkiin

Olen monesti tuntenut tarvetta kirjoittaa rooliin vielä muutaman lauseen saadakseni siitä "riittävän pitkän", että sitä edes kehtaisi antaa vastapelaajalle luettavaksi - puhumattakaan koko roolipelin jäsenyhteisölle. Katsoin aina parin lauseen rooleja vähättelevästi: miten tuollaiseen voi muka vastata? Mitä minun pitäisi saada irti tuosta roolista? Ironisesti pilkka osuu omaan nilkkaan ja kokeilin juuri pikastarttia silkasta uteliaisuudesta. En oikeasti tiedä onko näillä minirooleilla omaa nimeä, ilmiötä tai yhtään mitään, mutta päätin kutsua sitä pikastartiksi. Pikastartti on siis sitä, että peli aloitetaan minirooleilla ja sen annetaan itsestään venyä "normimittaan" eli pelaajille tyypilliseen pituuteen - oli se sitten yksi tai viisi Wordin sivua. Pointtina on, ettei aloitukseen käytettäisi aikaa, vaan peli saataisiin nopeasti rullaamaan ja päästäisiin jo pelaamaan niitä oikeasti mehukkaita kohtauksia. Tämä oli teoriani, kun pyysin ropetovereitani kokeilemaan pikastarttia kanssani ja arvatkaa mitä? Se toimi paremmin kuin odotin. Jo toinen roolini oli huomattavasti pidempi, vaikka olimme muutenkin sopineet että pelaamme koko pelin tehokkaasti ja tiiviinä pakettina. Luulen olevani koukussa minirooleihin jo nyt.

Olen jonkin verran keskustellut foorumipelaajien kanssa chatpelaamisesta (kauan sitten) ja kuullut, että on mukavampaa kirjoittaa pitkiä rooleja foorumissa. Silloin rooliin saa kuulemma oikean tunnelman, tarpeelliset kuvaukset ja se inspiroi enemmän. Foorumirooliin käytetään mieluummin enemmän aikaa jotta siitä saataisiin ihanteellisen pituinen, kuin että sama rooli tiivistettäisiin chatin napakkaan pelitahtiin. Ymmärrettävää, enkä kaiva nyt vallihautaa foorumi- ja chatalustojen välille. Myös chatissa on pelaajia, jotka haluavat käyttää rooleihinsa 30min tai enemmän aikaa saadakseen siitä haluamansa pituisen ja sisällöllisen.

Jos pelaaja kuitenkin lähettää vastapelaajalleen mielestään lyhyen roolin, sitä usein pahoitellaan. Miksi pitää pahoitella roolia, johon kirjoitit kaiken sen hetkisen sisällön mitä tilanteessasi sait irti? Kyseessä on todennäköisesti enemmän kulttuurinen tapa ropepiireissä, kuin varsinainen syyllisyyden tunne. En silti ole koskaan tavannut roolipelaajaa, joka olisi ottanut nokkiinsa lyhyestä roolista ja vastannut siihen tylysti, että yritä edes. Yleensä lyhyt rooli nähdään vain poikkeuksena ja asia korjaantuu joko seuraavassa roolissa tai seuraavassa pelitilanteessa.

Pitkän roolin oletettu paremmuus voi pahimmillaan johtaa stressiin tai paineeseen kirjoittamisesta. Voi tuntua siltä, ettei tänään tai juuri nyt voi kirjoittaa, koska ei siitä mitään tulisi. Siitä tulisi vain lyhyt raakile. Mikäli kyse on sisällön köyhtymisestä, ymmärrän sen. Tietenkin jokainen meistä haluaa tarjota vastapelaajalleen sellaista pelimateriaalia vastattavaksi, mihin voimme itse - jossain määrin - olla tyytyväisiä. Toisaalta jotkut myös tavoitteellisesti pyrkivät kehittymään pitkien tekstien kirjoittajiksi, missä mielessä myös ymmärrän pointin odottaa hieman parempaa inspiraatiota. Mutta entä se tunne, kun "ei voi" roolipelata, koska "ei synny tarpeeksi tekstiä?" Tai tunne, että ei jaksa roolipelata, koska ei jaksa kirjoittaa paljoa.

Sisältö ja pituus ajavat meidät kirjoitusblokkiin, koska vaadimme jokaiselta rooliltamme laatutarkastusta. Vaikka kyse on vain yhdestä pelitekstistä, joka on jo seuraavan kohdalla vanhentunut, laadimme jo ennen roolin kirjoittamista kriteerejä tekstillemme. Sen pitää olla oikean pituinen, sen pitää olla merkityksellinen sisällöltään, sen pitää olla mielenkiintoinen, rikkaasti kirjoitettu ja inspiroiva vastapelaajalle. Roolista pitää voida olla ylpeä.

Mutta oikeasti, miksi vaivautua jokaisen roolin kohdalla? Kirjoitamme satoja, tuhansia rooleja harrastuksessamme ja koko roolipelaamisen idea perustuu siihen, että roolit luovat kokonaisuuden. Eiköhän se ole todistettu jo monesti, että tarinallisesti rikas peli on mielenkiintoisempi, kuin kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti kirjoitettu Laudaturin peliteksti. Roolit saavat rönsyillä välillä. Tai vähän useamminkin.

Olen ollut kroonisessa kirjoitusblokissa jo vuosia, koska minun piti olla hyvä roolipelaaja

No en ollut siltikään. Minulla on aina ollut oma vaatimukseni ensimmäisen roolin pituudelle. Syy miksi puhun nyt nimenomaan aloitusroolista on se, että muut roolit saavat pituutensa automaattisesti pelin edetessä ja toiseen hahmoon reagoidessa. Mutta aloitusrooli spontaanissa pelissä on aina erilainen kirjoituskokemus, kuin reagoiminen. Koska ei oikeastaan ole mitään ajankohtaista reagoitavaa. Päädyn usein käsittelemään edellisten pelien tapahtumia ja avaamaan hahmoni ajatuksia ja järjenjuoksua aloituksessa. Mielestäni se on ollut ihan hyvä keino kelata edelliset tapahtumat läpi ja keskittyä seuraavaksi alkavaan peliin.

En aio pakottaa enää itseäni siihen. Luovun roolimitoista, koska en tee niillä mitään. Haluan viimein eroon aloittamisen tuskasta ja säästää kirjoittamisen siihen kohtaa peliä, kun vastapelaaja oikeasti liittyy peliin ja kirjoittaa kanssani. En enää käytä turhaa aikaa ymäristön kuvailuun, ellen oikeasti ole inspiroitunut siitä. En minä halua inspiroida vastapelaajaani hahmoani ympäröivällä maailmalla, vaan omalla hahmollani.

Tämä oli yksi syy, miksi roolipelaamiseni tippui aikoinaan radikaalisti. Pelien aloittaminen tuntui raskaalta sitoutumiselta ja velvollisuudelta. Pelien eteneminen ei ollut ongelma: se oli mielenkiintoista, tapahtumarikasta. Mutta riippumatta siitä kenen kanssa pelin aloitti - oli kyse vanhasta ropetutusta tai hahmosta, jonka kanssa oli jo menoa ja meininkiä eikä kyseessä olisi kahvittelupeli - jouduin aina käymään saman ajatusprosessin läpi motivoidakseni itseni kirjoittamaan. Myöhemmin aina mietin, miksen vain pelaa enemmän - se on niin hauskaa! Sitten seuraavalla kerralla tuskailin jälleen aloittamisen kanssa. Plääh.

Ja usein jätin aloittamatta.

Kirjoitusblokki lähtee kirjoittamalla, mutta blokin selättäminenkin voi olla inspiroivaa

Olen huomannut pari yhteistä tekijää monenkin roolipelaajan kohdalla. Nimittäin sen, ettei kukaan tykkää kirjoittamisesta kirjoitusblokin uhrina. Se on aina vaivalloista ja on paljon helpompaa vain olla kirjoittamatta. Toiseksi, on asioita jotka saavat lähes kaikki inspiroitumaan uudelleen.

Uudistukset ja keskusteleminen.

Kun kirjoitusblokki on päällä, on aika uudistaa pelimaailmaa. Kyse voi olla todella pienistä uudistuksista, kuten uusista tavaroista, mitä hahmot voivat saada. Tai uudesta kartta-alueesta, jos haluaa hieman suurempia uudistuksia. Tärkeää uudistuksissa kuitenkin olisi, että ne olisivat pelaajien toiveita myötäileviä. Uudistukset jotka rankaisevat pelaamista, vaikeuttavat sitä tai ovat jälleen uusi lisähaaste peliin, eivät aina ole inspiroivimpia - koska niiden eteen pitää nähdä paljon vaivaa. Kun kirjoitusblokki tai yleinen "epäinspi" on päällä, olisi tärkeintä tehdä pelaamisesta mahdollisimman helppoa ja nopeasti mukaansa tempaavaa. Pelaaja on saatava mukaan pelirytmiin ja tekemisen meininkiin tasavertaisena osapuolena, joka voi samantien olla yhtä lailla toteuttamassa suunnitelmia.

Toinen tehokas keino kirjoitusblokin selättämiselle on keskusteleminen pelitovereiden kanssa. Keskustelkaa siitä, mitä pelissä voisi ehkä tapahtua. Kuviteltuja tilanteita, juonensuuntia, hahmoideoita jne. Keskusteleminen saa usein innostumaan ja riippuen onko pelissä suunnitteleminen miten pitkälle sallittua, kyseisiä tilanteita voi lähteä toteuttamaan pelissä. Mikäli tarkoituksena on kuitenkin keskustella ilman pelitapahtumien etukäteen suunnittelemista, ei sekään vaikeaa ole. Roolipelin yhteinen kahvitauko pelin juonen tai teeman pohtimiseksi on loistava keino miettiä jatkoa yhdessä kaikkien pelaajien kanssa.

Mikäli itse roolipelin miettiminen ei hetkauta, jutelkaa siitä millaisia roolipelaajia olette. Mitkä genret tai aiheet inspiroivat sinua? Mitä olet aina halunnut pelata, muttet vielä ole uskaltanut? Voisitko kokeilla toista kertojaa (minä- / hän-kertoja)? Entä jos vaihtaisitte yhden pelin ajaksi imperfektin / preesensin ja haastaisitte itsenne kirjoittamaan niin? Mistä pelitilanteesta et pidä ja miksi? Mistä pidät, miksi? Mikä oli paras ropekokemuksesi pelissä ja miksi luulet, että pidit siitä?

Ja tietenkin viimeisenä suosittelen pikastarttia. Ne miniroolit, joita kaikki nämä vuodet välttääkseni kirjoitin chatissa mieluummin 20min vielä kauemmin jo käyttämäni ajan lisäksi. Joskus pitää kokeilla inhokkeja löytääkseen suosikin.

Älä odota inspiraatiota, koska sitä tuskin tulee. Tee se.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti


- Kommentoidessa muistathan asiallisen ja rakentavan tyylin.
- Kommenttia ei julkaista, mikäli siinä mainitaan henkilön tai roolipelin nimi epäasiallisessa tai kohtuuttomassa kontekstissa.
- Aihetta saa täydentää omasta puolesta ja eriäviä mielipiteitä esittää.