sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Herrasmiespelaaminen



Niin sanottu "herrasmiespelaaminen" on termi, mitä olen viljellyt viime vuosina omissa teksteissäni ja kannanotoissani jo jonkin verran. Se tarkoittaa (minulle) roolipelaamista, missä pelaaminen tapahtuu pelaajien ehdoilla ja jokaisen mukavuuden huomioiden. Hyvää juonta tai tarinakokonaisuutta ei tule luoda toisen pelaajan kustannuksella. Herrasmiespelaaminen keskittyy ennen kaikkea vieraiden ihmisten kanssa roolipelaamiseen, mutta ystävienkin kanssa se kannattaa muistaa. Olen puhunut blogissani myös "hiekkalaatikosta" joka tyylinä on hyvin herrasmiespelaamista täydentävä. Itse olen hiekkalaatikon herrasmies, joka pyrkii toteuttamaan näitä suuntia ja myös nauttii samankaltaisesta peliseurasta.

Vaikka tähän "tyyliin" liittyy paljon huomioon otettavia asioita, ei se tarkoita että jokaisen pelin tai roolin kohdalla pitäisi pysähtyä analysoimaan tilannetta listattujen asiakohtien kautta. Kyse on pikemminkin pelitavasta ja -kulttuurista, jonka voi oppia huomioimaan automaattisesti. Potentiaalisesti kriittiset tilanteet oppii tunnistamaan etukäteen ja ne osaa ehkäistä hyvillä nyrkkisäännöillä.

Pikastartti - naurettavaa vai nerokasta?



Kahden, kolmen, ehkä jopa neljän lauseen rooli. Mitä ajattelet? Onko se noloa, turhaa, ei oikeaa roolipelaamista, epäinspiroivaa tai laiskuutta?

Se on inspiroivinta mitä olen havainnut moneen vuoteen roolipeliharrastuksessa. Ja rakastan sitä.

Stereotypia pitkän roolin paremmuudesta voi ajaa kirjoitusblokkiin

Olen monesti tuntenut tarvetta kirjoittaa rooliin vielä muutaman lauseen saadakseni siitä "riittävän pitkän", että sitä edes kehtaisi antaa vastapelaajalle luettavaksi - puhumattakaan koko roolipelin jäsenyhteisölle. Katsoin aina parin lauseen rooleja vähättelevästi: miten tuollaiseen voi muka vastata? Mitä minun pitäisi saada irti tuosta roolista? Ironisesti pilkka osuu omaan nilkkaan ja kokeilin juuri pikastarttia silkasta uteliaisuudesta. En oikeasti tiedä onko näillä minirooleilla omaa nimeä, ilmiötä tai yhtään mitään, mutta päätin kutsua sitä pikastartiksi. Pikastartti on siis sitä, että peli aloitetaan minirooleilla ja sen annetaan itsestään venyä "normimittaan" eli pelaajille tyypilliseen pituuteen - oli se sitten yksi tai viisi Wordin sivua. Pointtina on, ettei aloitukseen käytettäisi aikaa, vaan peli saataisiin nopeasti rullaamaan ja päästäisiin jo pelaamaan niitä oikeasti mehukkaita kohtauksia. Tämä oli teoriani, kun pyysin ropetovereitani kokeilemaan pikastarttia kanssani ja arvatkaa mitä? Se toimi paremmin kuin odotin. Jo toinen roolini oli huomattavasti pidempi, vaikka olimme muutenkin sopineet että pelaamme koko pelin tehokkaasti ja tiiviinä pakettina. Luulen olevani koukussa minirooleihin jo nyt.