tiistai 16. joulukuuta 2014

Perinteiset alkuasettelut



"Ja niin syntyi vuosien sota kahden suvun välille..."

Sukutaistot ovat hyvin perinteinen aihe roolipeleissä. Kirsikaksi kakun päälle lisätään vähän Romeo ja Julia meininkiä, eli sukujen nuorimmilla on silmäpeliä. Tästä muu suku ei tietenkään pidä ja kaksikko yritetään erottaa keinolla millä hyvänsä. Nuoret naitetaan parempien sulhojen/morsiamien kanssa ja toivotaan että rakkauden liekki sammuu. Mutta ei! Rakkaus kestää ja kaksikko pyrkii karkaamaan voidakseen elää onnellisesti. Tähän juonen alkuasettelu yleensä päättyy ja loppu on pelaajien käsissä.

"Mutta hän ei halua hallitsijaksi!"

Toinen hyvä esimerkki alkuasetelmasta missä nuoren kapinallisuus pääsee esille, on perijän haluttomuus valtaistuimelle. Koska vaikuttavat hahmot ovat yleensä ylläpitäjien pelaamia, tästä saa vähän pakollakin kuvan, että ylläpitäjä haluaa hahmonsa olevan suuressa asemassa ilman että moinen ajatus kuitenkaan tulee esiin. Mikäs sen parempi keino, kuin laittaa hahmo kapinoimaan velvollisuuksiaan vastaan. Sittenhän se ei halua olla erikoisasemassa eikä kukaan ajattele, että sitä tässä nimenomaan tavoitellaan - vaikuttavaa ja mahtavaa asemaa koko roolipelissä. Mielenkiintoista, ettei perijällä yleensä ole edes sukulaisia jotka ottaisivat kruunun vastaan. Asema vain tyrkytetään nuorelle kapinalliselle. En kiellä, etteikö ylläpitäjien pitäisi joskus ottaa tärkeitä hahmoja pelattavaksi - olisi vain raikasta ja mielenkiintoista nähdä tavallisetkin pelaajat tärkeissä kapuloissa.

"Liity jengiin iloiseen... niin ehkä selviät hengissä."

Jengiasettelu on erityisen suosittua ihmispeleissä. Poliisivoima vs. katujengit, siviilit käppäilevät siellä jossain mukana. En osaa tästä juuri mitään kertoa kun en ole aiheeseen juurikaan tutustunut - juonta värittänee pääasiassa jengisodat ja kaupungin lisääntyvä rikollisuus.

"Me olemme valkoisia ja puhtaita, te tummat likaisia rakkeja."

Tooodella yleinen lauma-asettelu eläinpeleissä: vaaleat vs. tummat. Ihan kuin hahmon luonne määräytyisi sen turkin värin mukaan. Jos haluaa rikkoa muottia, laittaa valkoiset pahiksien asemaan ja tummat kilteiksi pirpanoiksi. Tosin, en silti ymmärrä miten turkki vaikuttaisi luonteeseen. Moinen asettelu sitä paitsi rajaisi hahmon ulkonäön mahdollisuuksia: jos se on liian tumma, se menee pahiksiin. Jos liian vaalea, se on hyvis. Jos sitä ei voi luokitella kumpaakaan, se ei kuulu minnekään. Hahmon tulevaisuutta pitäisi suunnitella jo sitä luodessa.

"Arvon neiti, saanen maistaa kaulaanne?"

Melkeinpä ainoa perinteinen juonen alkuasettelu tai roolipelin aihe, mihin en kyllästy: vampyyrit. En ole koskaan ottanut osaa moiseen roolipeliin, mutta kiinnostusta on ollut. Vaaraa, verta, seksiä, hyvännäköisiä hahmoja ja hampaan jälkiä kaulassa. Kirsikaksi lisätään ihmissusia ja muita yliluonnollisia olentoja. Näin saadaan oikein maukkaan perinteinen juoni: vampyyrit vs. ihmissudet. Vampyyrit käyttävät viattomia ihmisiä ruokana ja viihdykkeenä pitkässä elämässään, kun ihmissudet yrittävät parhaansa mukaan suojella ihmisiä ja hallita muodonmuutostaan. Siinä sivussa noidat tai vastaavat magian harjoittajat elävät piilossa hiomassa taitojaan - ties mitkä metkut mielessään.

Miksi nämä - tai näiden kaltaiset - juonet jaksavat vieläkin viihdyttää? Vai jaksavatko? Siihen vastaavat parhaiten itse pelaajat.

5 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. "Ihan kuin hahmon luonne määräytyisi sen turkin värin mukaan."

    Itse näen asian sillä tavalla, että koska laumat ovat todennäköisesti tai useimmiten sisäsiittoisia, on myös niiden jäsenet ulkonäöltään tietynlaisia ja yhteneviä - toisessa laumassa tumma väritys on päässyt yleistymään, toisessa vaalea. Myös luonteenpiirteet periytyvät ja tavat/arvot muotoutuvat tietynlaisessa yhteisössä. Tietysti klisee "hyvä = vaalea, paha = tumma" toistuu useissa paikoissa, mutta laumojen tietynlaiselle ulkonäölle olen saanut loogisen perustelun tuottaman mielenrauhan jo kauan sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ajatellutkaan asiaa noin mutta kuulostaa ihan loogiselta. Itse olen kuitenkin ymmärtänyt että usein pelit, missä tietyillä laumoilla on tietyt turkin värit, laumalaiset ovat tulleet muualta maailmasta eivätkä syntyneet lauman sisällä. Koska hahmot tuskin vain ilmestyvät peliin että "hei, olen ollut tässä laumassa syntymästäni lähtien, en vain kertonut olemassa olostani kuin nyt kolmen vuoden jälkeen". On ajan ja pelin etenemisen kannalta helpompaa jos päivänä X luotu hahmo myös saapuu kyseisenä päivänä, eikä ole ollut pelimaailmassa vuosia, puhumattakaan tietyn lauman jäsenenä. Miten kukaan ei olisi voinut huomata sellaista hahmoa?

      Jos hahmot tulevat eri puolilta maailmaa, ulkonäköeroja löytyy eivätkä mustaturkkiset ole aina pahiksia ja valkoiset hyviksiä. Jos hahmot ovat syntyneet lauman sisällä, niin se on asia erikseen ja ymmärrettävää. En vain itse koe pelin ajan kannalta hyväksi päästää hahmoja pelimaailmaan, jotka ovat "muka henganneet" pelissä jo pari vuotta.

      Toisaalta en ole tutustunut roolipelien npc-hahmojen menetelmään. Joissain peleissä niitä on runsaasti ja yhdessä laumassa voi olla vain muutama todellinen hahmo ja loput ovat npc-hahmoja ilman tietoja, jotka vain taistelevat sodissa ja muuten vain täyttävät laumaa. Jos näitä npc-hahmoja on kymmeniä, niin sittenhän uuden hahmon voisi periaatteessa sijoittaa jonkun npc-hahmon pennuksi ja se olisi vain elänyt laumassa muiden hiljaisten kanssa ne kolme vuotta, kunnes "astuu esiin ja siitä tulee todellinen hahmo peliin". Ja täten se olisi perinyt turkin värinsä ja oppinut pahat/hyvät tavat laumassa.

      Taisi mennä höpöttelyksi ja mietinnäksi. Hups.

      Poista
    2. Heh niin joo, tosiaan silloin kun hahmo liittyy laumaan ulkopuolelta ja turkin värin täytyy olla tietty, niin loogisuus kärsii kyllä rahtusen :D

      Kyllähän niitä roolipelejä ja laumoja on, että laumaan on täytynyt syntyä eikä sinne voi ulkopuolinen liittyä - esimerkiksi Uusi Legenda -roolipelissä Igat ja Kogat koostuvat vain lauman sisälle syntyneistä hahmoista, eikä ulkopuolisia hyväksytä liittymään laumoihin. Silloin ajattelen sen juurikin noin, että oma aikuinen hahmo on ollut "npc" siihen asti, että sen "ottaa käyttöön", koska eihän sellainen yhtäkkinen peliin putkahtaminen vaan... käy. Mielestäni se sujuu ihan hyvin, koska hahmon menneisyydessä voi kuitenkin selittää, mitä hahmo on tehnyt siihen asti ja millaisia suhteita sillä on ketäkin kohtaan. Lisäksi tuommoisessakin sisäsiittoisessa Iga/Koga-laumassa kaikki varmasti tuntevat toisensa edes nimeltä. Isompaankin laumaan kuuluvien hahmojen pelaajat voinee keskenään erikseen sopia, tuntevatko hahmot toisensa jo entuudestaan :3 Valmiit suhteet on mun mielestä kuitenkin ihan ok, vaikka ensikohtaamista ei tosiaan oltaskaan koskaan pelattu.

      Poista
    3. Jeps! Ja eihän se nyt niin tarkkaa loppujen lopuksi ole, että mistä hahmo on ja miten se on saanut värinsä ja luonteensa sopiakseen tiettyyn laumaan. Roolipelaamista se vain on ja eikös tarkoituksena ole hieman irtautua tästä maailmasta. 8)

      Poista

- Kommentoidessa muistathan olla asiallinen.
- Olethan ystävällinen, etkä mainitse yksittäisiä pelaajia tai roolipelejä epäsuotuisassa kontekstissa.
- Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.