Hyvä kirjoittaja

Törmäsin nimeltä mainitsemattomalla sivulla kommentteihin, missä asenne oli tyyliä "palaa takaisin kirjoittamaan kun osaat sen tehdä". Kommenteissa oli pointtia, mutta asenteessa parannettavaa.

"Älä julkaise tarinoitasi ennen kuin osaat kirjoittaa"

Kirjoita niin paljon kuin sielusta sanoja irti saat ja levitä ne minne ikinä haluat. Tekemällä oppii! Ei kukaan meistä oppinut kirjoittamaan huolellisesti tai oppinut kirjoittamaan rikkaasti kuvailevaa ja monipuolista tekstiä, ellei olisi tehnyt virheitä. (ei sillä, että olisin vieläkään oppinut, yritän vain saada kotoisaa tunnelmaa sanomalla "me" ♥) On tärkeää uskaltaa julkaista omaa tekstiä ja ottaa vastaan kritiikkiä. Uskallan sanoa, että on huomattavasti nopeampaa oppia kirjoittamaan kun kuuntelee muita, kuin että yrittää itse vääntää tarinoita toisensa perään ja noudattaa tyyliä "julkaisen tarinani sitten kun osaan kirjoittaa". Oma silmä ohittaa virheitä eikä omaan mieleen saata edes tulla kaikkia epäkohtia, joten toinen silmäpari on suureksi hyödyksi.

Itse olen vielä siinä vaiheessa, etten julkaise novellejani missään kenellekään, sillä koen tarinankirjoituksen henkilökohtaiseksi. Enkä tarkoita, että tarinoissa olisi omia elämänkokemuksiani - pitkän tekstin ideoiminen ja tuottaminen alusta loppuun vain on asia, minkä haluan pitää itselläni. Saattaa johtua siitä, että lemppariaiheeni pyörivät itsetuhoisuuden ja surun ympärillä, enkä missään tapauksessa halua että joku yhdistää ne minuun henkilökohtaisesti. Kyse on vain tarinasta ja keksityistä asioista.

Virheetöntä kirjoitusta voi harjoitella itsenäisesti

Kirjoitusvirheet ovat asia, mitä jokainen voi treenata itsenäisesti ilman toisen apua. Avaa tekstinkäsittelyohjelma mikä tunnistaa virheet ja anna palaa. "Kirjoittamisen" voi tulkita nimittäin kahdella tavalla: osaako kirjoittaa sujuvaa tekstiä vai osaako kirjoittaa mielenkiintoista tarinaa.

Nopeudella ei ole merkitystä tarinankirjoituksessa eikä foorumipeleissä. (enkä tarkoita nyt sitä, että voit ensin pitkittää roolia pari viikkoa "huvikseen" ja sitten kirjoitat, vaan että itse tekstin kirjoittaminen on vain hidasta) Chatpelissä on hyvä olla reipas tahti, vaikka sielläkin odotellaan rooleja joskus jopa tunnin. Chatissa pitää kädet ja mieli olla mukana - on tehtävä ajatustyötä sillä hetkellä eikä odotella muutamia tunteja, miten hahmon pitäisi reagoida tai miten peliin toisi eloa.

Kaikkia vinkkejä ei ole pakko noudattaa

Joskus olin lukevinani ohjeen, missä sanottiin, että suomenkielisessä tarinassa pitäisi olla suomenkieliset nimet hahmoilla. Ymmärrän hyvin, että suomalaisilla hahmoilla on suomalaiset nimet, mutta en näe mitään pahaa siinä, että kirjoittaa suomeksi tarinaa esim. amerikkalaisista hahmoista. Itse olen äärimmäisen nirso suomalaisille nimille ja toisinaan sorrun perinteiseen "keksin mahdollisimman upean ja fantasiatyylisen nimen tavalliselle ihmishahmolle". Tarinani eivät aina edes noudata normeja tai muita asioita, jotka kuuluvat maahan mihin ne sijoittuvat - käytän suomalaista yhteiskuntaa ja periaatteita tarinoissa, koska mieluummin kirjoitan asioista joista tiedän, kuin asioista, joista en tiedä. Ja se on suositeltavaa kaikille kirjoittajille, ettei mene selostamaan liikaa jostain itselle tuntemattomasta.

Kaikkea ei ole siis pakko noudattaa, koska kukaan ei voi tulla sanomaan että tarinasi olisi "väärin" esim. hahmojen nimien takia. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat kuitenkin rentoutumista ja miellyttävää ajanvietettä, eikä niistä kannata tehdä stressaavaa itselle. Kirjoita itsellesi - älä muille.

Jokaisella on oma tyyli eikä sitä tarvitse muuttaa toisen takia

Myöskään yhtä ja oikeaa tyyliä ei ole. Joku kirjoittaa lyhyesti, joku kuvailee paljon. Joku tykkää pitkistä kilometrilauseista ja joku pätkii lauseita pieniksi. (lyhyillä lauseilla yritän luoda "rikkinäistä" ja "katkonaista" tunnelmaa ahdistukseen pyrkiviin tarinoihin - tämä tyyli voi olla inhottavaa luettavaa joillekin)

Jollain voi olla myös tapana kirjoittaa tekstiä, mistä hahmon tunnetilat tulevat selkeästi esiin. Joku voi kirjoittaa neutraalimpia tekstiä. Yleensä minä-kertojalla luodaan vahvoja tunteita, kun hahmoon pyritään samaistumaan. Siksi henkilökohtaisesti tykkään kirjoittaa enemmän sillä. Kertoja kannattaa valita tarinan mukaan. (Keneen tarina keskittyy ja miten henkilö halutaan tuoda esiin? -on ehkä simppelin kysymys esittää itselle)

Muista minä-kertojassa, ettei päähenkilö tiedä kaikkea muista hahmoista! Jos haluat kirjoittaa tekstiä missä kaikki hahmot tunnetaan läpikotaisin, valitse kaikkitietävä kertoja. (hän-kertoja)

Itselleni sopii minä-kertoja juuri siksi, että haluan piilotella ratkaisuja lukijalta. Rakastan puskista vedettyjä juonikäänteitä, joista itse olen ollut alusta asti tietoinen mutta lukija ei. Hah!