Miten tulla kaikkien kanssa toimeen (tai yrittää)? Miten välttää provosoituminen? Miten välttää riidat ja draama? Miten olla neutraali ja "kaikkien kaveri" netissä?
Pikaopas rennon, neutraalin ja asiallisen pelaajan titteliin!
1) Kiinnitä aina huomiota kirjoitusasuusi.
- Onko tekstisi asiallista ja neutraalia? Eihän tekstisi ole ehdoton tai hyökkäävä? Ethän osoita sarkasmia henkilölle, jota et tunne tai tiedä ymmärtääkö hän sarkasmia? Onhan hymiösi asianmukainen kyseisessä tilanteessa? Ethän kirjoita capsilla, koska se on huutamista? Ethän käytä useita huuto- tai kysymysmerkkejä, koska ne voidaan tulkita päällekäyviksi? Ethän käytä vahvoja sanavalintoja? Kiroiletko, onko se tarpeellista? (Muista, että kirosana on voimasana ja luo automaattisesti tekstistäsi aggressiivisen sävyisen.)
2) Perustele aina mielipiteesi kattavasti...
- ... ja anna muidenkin perustella. Kysy argumenttia tarvittaessa, ennen kuin tuomitset. Kysy lisäkysymyksiä, jos et ymmärrä. Aseta itsesi toisen asemaan ja yritä mukautua vastakkaiseen näkökulmaan - oli se kuinka outo tahansa. Ymmärrä, että olemme kaikki erilaisia ihmisiä ja meillä on erilaiset elämänkokemukset. Anna muiden olla eri mieltä - mielipiteet eivät ole kaveruuden mittari. Jos joku vihaa eläimiä, älä yritä käännyttää häntä. Ole avoin ja kunnioita kaikkien mielipiteitä.
perjantai 2. maaliskuuta 2018
torstai 14. joulukuuta 2017
Hahmoni ei inspiroi – mitä teen?
// Tämä teksti on kirjoitettu jo marraskuun puolella, mutta se oli esillä vain roolipelini foorumilla.
Ei ole väärin viedä pelistä pois hahmoa, joka ei inspiroi tai tuntuu olevan lopullisesti jumissa pelissä. Ennen lopullisia päätöksiä kannattaa kuitenkin kysyä itseltään muutama kysymys. Miksi hahmo ei inspiroi? Miksi haluan uuden hahmon? Onko vanhaa hahmoa mahdollista muuttaa niin, että se olisi ”kuin uusi”? Joskus tuntuu helpoimmalta poistaa vanha hahmo ja tehdä uusi, mutta riskinä on tällöinkin uuden hahmon ajautuminen inspiraatiokatoon ennen pitkää. Tästä syntyy kierre, jossa pelaaja luo säännöllisin välein uuden hahmon vanhan tilalle, vaikka kierre olisi ihanteellista katkaista sen sijaan, että sitä ruokkii (tai vaihtoehtoisesti käyttää kierrettä mielenkiintoisella tavalla hyödyksi).
Onko vanhaa hahmoa mahdollista muuttaa niin, että se olisi ”kuin uusi”?
Mieti itse, mitkä ovat pääsyitä uuden hahmon viehätykselle. Uusi ulkonäkö? Päinvastainen luonne? Puhdas pöytä suhteille? Henkilökohtainen tärkeys luoda jokaisesta hahmosta yhdenlainen identiteetti? Uskaltaisin väittää, että lähes mikä tahansa hahmo on mahdollista muovata uudelleen. Menneisyyden tapahtumien kompensoiminen voi vaatia sinulta pelaajana työtä – jopa tuuria – jotta hahmon toiminta säilyttäisi uskottavuuden ja loogisuuden. On tärkeää uskottavuuden kannalta, että hahmolla on syy tehdä asia x tai olla asiaa x. Monissa tarinoissa ja elokuvissakin päähenkilö ajautuu lähes pakon sanelemana osallistumaan seikkailuun, eikä vain päätä ”huvin vuoksi” mennä. Sama pätee myös tarinoiden pahiksiin: ei kukaan vain ”ole” tai ”synny” pahaksi. Pahishahmo kokee usein olevansa väärinymmärretty ja alistettu tai sitten sukset ovat menneet ristiin väärinkäsityksen takia. Ei kukaan nouse aamulla sängystä ”on vapaapäivä, taidanpas tuhota tänään Batmanin”.
Ei ole väärin viedä pelistä pois hahmoa, joka ei inspiroi tai tuntuu olevan lopullisesti jumissa pelissä. Ennen lopullisia päätöksiä kannattaa kuitenkin kysyä itseltään muutama kysymys. Miksi hahmo ei inspiroi? Miksi haluan uuden hahmon? Onko vanhaa hahmoa mahdollista muuttaa niin, että se olisi ”kuin uusi”? Joskus tuntuu helpoimmalta poistaa vanha hahmo ja tehdä uusi, mutta riskinä on tällöinkin uuden hahmon ajautuminen inspiraatiokatoon ennen pitkää. Tästä syntyy kierre, jossa pelaaja luo säännöllisin välein uuden hahmon vanhan tilalle, vaikka kierre olisi ihanteellista katkaista sen sijaan, että sitä ruokkii (tai vaihtoehtoisesti käyttää kierrettä mielenkiintoisella tavalla hyödyksi).
Onko vanhaa hahmoa mahdollista muuttaa niin, että se olisi ”kuin uusi”?
Mieti itse, mitkä ovat pääsyitä uuden hahmon viehätykselle. Uusi ulkonäkö? Päinvastainen luonne? Puhdas pöytä suhteille? Henkilökohtainen tärkeys luoda jokaisesta hahmosta yhdenlainen identiteetti? Uskaltaisin väittää, että lähes mikä tahansa hahmo on mahdollista muovata uudelleen. Menneisyyden tapahtumien kompensoiminen voi vaatia sinulta pelaajana työtä – jopa tuuria – jotta hahmon toiminta säilyttäisi uskottavuuden ja loogisuuden. On tärkeää uskottavuuden kannalta, että hahmolla on syy tehdä asia x tai olla asiaa x. Monissa tarinoissa ja elokuvissakin päähenkilö ajautuu lähes pakon sanelemana osallistumaan seikkailuun, eikä vain päätä ”huvin vuoksi” mennä. Sama pätee myös tarinoiden pahiksiin: ei kukaan vain ”ole” tai ”synny” pahaksi. Pahishahmo kokee usein olevansa väärinymmärretty ja alistettu tai sitten sukset ovat menneet ristiin väärinkäsityksen takia. Ei kukaan nouse aamulla sängystä ”on vapaapäivä, taidanpas tuhota tänään Batmanin”.
keskiviikko 26. heinäkuuta 2017
Antaako roolipelipiiri anteeksi?
Satunnaisin ajoin saan aina muistutuksen, kuinka negatiiviselta ropeskenemme tuntuu ja miten herkässä sen pelaajat ovat hyökkäämässä toisiinsa kiinni. Kuvitella, että näin pienen harrastuksen piireissä ihmiset oikeasti jaksavat vihata toisiaan. Tätä postausta olen pyöritellyt sormissa ikuisuuden, mutta ehkä olisi aika että joku nyt sanoo jotain. Ei viedä kommentointia henkilökohtaiseksi.
Negatiivisuus synnyttää lisää negatiivisuutta
Muut pelaajat eivät suinkaan ole se inspiroivin asia nettiroolipeleissä. Päinvastoin: muut pelaajat voivat olla jopa syy jättää harrastus kokonaan pois elämästä. Tai no, en varmaan kokonaan jättäisi ropetusta, vaan keräisin oman inside-porukan ja sulkisimme itsemme skypen maailmaan roolipelaamaan - pois pelaajien ylläpitämästä paskaringistä. Tiedän ihmisiä ketkä ovat tehneet näin eli jättäneet julkisen roolipelaamisen ja vetäytyneet kaverien kanssa nauttimaan roolipelaamisen parhaista puolista - eli positiivisuudesta, kirjoittamisesta ja rentoutumisesta.
Älkää "varoitelko" muista pelaajista. Älkää "jakako kokemuksia" muista pelaajista. Se on turhaa, monestakin syystä:
Negatiivisuus synnyttää lisää negatiivisuutta
Muut pelaajat eivät suinkaan ole se inspiroivin asia nettiroolipeleissä. Päinvastoin: muut pelaajat voivat olla jopa syy jättää harrastus kokonaan pois elämästä. Tai no, en varmaan kokonaan jättäisi ropetusta, vaan keräisin oman inside-porukan ja sulkisimme itsemme skypen maailmaan roolipelaamaan - pois pelaajien ylläpitämästä paskaringistä. Tiedän ihmisiä ketkä ovat tehneet näin eli jättäneet julkisen roolipelaamisen ja vetäytyneet kaverien kanssa nauttimaan roolipelaamisen parhaista puolista - eli positiivisuudesta, kirjoittamisesta ja rentoutumisesta.
Älkää "varoitelko" muista pelaajista. Älkää "jakako kokemuksia" muista pelaajista. Se on turhaa, monestakin syystä:
lauantai 22. heinäkuuta 2017
Opastusvideo
Tein Zingerille opastusvideon, jotta voisin näyttää konkreettisesti millaista chatroolipelaaminen on. En ole ennen nähnyt tällaista ropepiireissä, joten päätin jakaa sen tänne blogiinkin, koska tiedän että täällä käy satunnaisesti muiden ropetyylien edustajia. Toivottavasti lyhyt video kertoo olennaisen! Vaikka video onkin tehty roolipelilleni, niin muut chatpelit toimivat samalla periaatteella.
maanantai 17. heinäkuuta 2017
Roolipeli ei ole "peli"
Peli ymmärretään usein aktiviteetiksi, jossa on kolme
mahdollisuutta: voittaa, hävitä tai tulla tasapeliin. Näinhän me olemme
toimineet lapsesta asti. Pelanneet pelejä ja tehneet niissä parhaamme, jotta
voittaisimme. Jos emme voittaneet, tuntui pahalta, koska olimme riittämättömiä.
Voittaessa taas sai tuulettaa täydestä sydämestä ja piikitellä vähän häviäjiä.
Tasapeli oli tylsää, mutta samaan aikaan turvallinen, koska kukaan ei ollut
"huono".
Peli, missä ei voi voittaa eikä hävitä – se on roolipeli
Roolipelaamisen erikoinen luonne on siinä, että sitä
kutsutaan hyvin harhaanjohtavasti peliksi ja pelaamiseksi, vaikka tämä
harrastus poikkeaakin ”pelin” tunnetummasta muodosta hyvin voimakkaasti. Olemme
keskustelleet tästä aiheesta useinkin Zingerin pelaajien kanssa ja
mielenkiinnolla kuulen muiden ihmisten näkökulmia siihen, miten he pelaavat ja
millä motiiveilla. Onko inspiroivampaa pelata hahmoa ”tavoitteiden ja tehtävien
läpi” vai keskittyä syväluotaamaan sen henkistä puolta?
Tykkään termeistä ”luova kirjoittaminen” ja ”tarinankerronta”,
koska ne eivät haasta lukijaansa samalla tavalla kuin ”roolipeli”. Ne ovat
neutraaleja termejä, jotka tuntuvat keskittyvän lukijan itsensä kehittämiseen.
RooliPELI haastaa lukijan osallistumaan peliin ja laittamaan hahmonsa likoon.
Voittamaan tai häviämään. Se herättää kilpailuhenkisyyttä.
lauantai 15. heinäkuuta 2017
Ylläpito ei ole miellyttämässä sinua
Postauksen sävy on provosoivampi, koska teki
vain mieli. ¯\_(ツ)_/¯
Mikä kuuluu ylläpidon työhön? Onko ylläpidolla velvollisuus
ottaa kaikki mukaan roolipeliinsä? Voiko ylläpitäjä poistaa kenet vain
roolipelistä? Täytyykö ylläpidon selvittää pelaajien välisiä sotkuja? Täytyykö
ylläpidon tehdä aina "se oikea" päätös? Onko inhimillinen,
virheellinen päätös "huonon" ylläpitäjän merkki?
Itse olen henkilökohtaisesti satunnaisin ajoin tuntenut,
että minulta ylläpitäjänä vaaditaan epäinhimillisen paljon ottaen huomioon
olosuhteet ja mitä ylläpitäjyys oikeasti on. En ole lapsenvahti. En ole
sotkujen selvittäjä. Minulla ei aina ole aikaa tai edes kiinnostusta olla
roolipelissä (koska omg, minulla on irl elämä). En joskus vain jaksa tehdä
jotain. Minullakin on huonoja päiviä. Teen inhimillisiä virheitä, kuten
sinäkin. Teen joskus huonoja päätöksiä, sinun näkökulmastasi. En tule toimeen
kaikkien kanssa (se on mahdotonta, sinullekin). Ylläpitäjyys ei ole työni. Se
on harrastukseni.
perjantai 28. huhtikuuta 2017
Peli-ihanteena väkivalta
Toisinaan tuntuu, että mielenkiintoisen roolipelin
tunnusmerkkeinä ovat kotisivuilla esiintyvä K18-leima ja lentävän veren määrä
peleissä (tai vaihtoehtoisesti aseita ja seksiä tihkuvien kuvien määrä
sivuilla). Miksi aikuisille suunnatut, näin nätisti sanottuna ”hurjat pelit”
ovat nykyroolipelien muotia ja mikä niissä viehättää?
Poliisi vs. rosvo on helppo ja looginen vastakkainasettelu
Taistele lain puolesta kunniakkaana poliisina tai selviydy ja
rikastu pimeän rikollisuuden puikoissa. Kumpikin puoli tarjoaa omat mausteensa
peliin, eivätkä rikollisuusroolipelit ole niin mustavalkoisia kuin esimerkiksi eläinroolipelien
hyvä vs. paha –asetelma. Siinä missä eläinpelien hyvä vs. paha on usein
pilkulleen HYVÄ vs. PAHA, on rikollisuuspelien hyviksissä aina korruptoituneita
yksilöitä – jopa huomattavissa määrin. Satunnaiset eläinroolipelit jopa
vaativat, että hyvien hahmojen laumaan/porukkaan saavat liittyä vain aidosti
vilpittömiä ja hyväntahtoisia hahmoja. Pahojen laumaan/porukkaan saavat liittyä
vain moraaliltaan totaalisen vääristyneet hahmot. Mitään kultaista keskitietä
tai tasapainoista yhdistelmää ei tunneta: hahmo on joko hyvä TAI paha.
Tilaa:
Kommentit (Atom)