sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Herrasmiespelaaminen



Niin sanottu "herrasmiespelaaminen" on termi, mitä olen viljellyt viime vuosina omissa teksteissäni ja kannanotoissani jo jonkin verran. Se tarkoittaa (minulle) roolipelaamista, missä pelaaminen tapahtuu pelaajien ehdoilla ja jokaisen mukavuuden huomioiden. Hyvää juonta tai tarinakokonaisuutta ei tule luoda toisen pelaajan kustannuksella. Herrasmiespelaaminen keskittyy ennen kaikkea vieraiden ihmisten kanssa roolipelaamiseen, mutta ystävienkin kanssa se kannattaa muistaa. Olen puhunut blogissani myös "hiekkalaatikosta" joka tyylinä on hyvin herrasmiespelaamista täydentävä. Itse olen hiekkalaatikon herrasmies, joka pyrkii toteuttamaan näitä suuntia ja myös nauttii samankaltaisesta peliseurasta.

Vaikka tähän "tyyliin" liittyy paljon huomioon otettavia asioita, ei se tarkoita että jokaisen pelin tai roolin kohdalla pitäisi pysähtyä analysoimaan tilannetta listattujen asiakohtien kautta. Kyse on pikemminkin pelitavasta ja -kulttuurista, jonka voi oppia huomioimaan automaattisesti. Potentiaalisesti kriittiset tilanteet oppii tunnistamaan etukäteen ja ne osaa ehkäistä hyvillä nyrkkisäännöillä.

Pikastartti - naurettavaa vai nerokasta?



Kahden, kolmen, ehkä jopa neljän lauseen rooli. Mitä ajattelet? Onko se noloa, turhaa, ei oikeaa roolipelaamista, epäinspiroivaa tai laiskuutta?

Se on inspiroivinta mitä olen havainnut moneen vuoteen roolipeliharrastuksessa. Ja rakastan sitä.

Stereotypia pitkän roolin paremmuudesta voi ajaa kirjoitusblokkiin

Olen monesti tuntenut tarvetta kirjoittaa rooliin vielä muutaman lauseen saadakseni siitä "riittävän pitkän", että sitä edes kehtaisi antaa vastapelaajalle luettavaksi - puhumattakaan koko roolipelin jäsenyhteisölle. Katsoin aina parin lauseen rooleja vähättelevästi: miten tuollaiseen voi muka vastata? Mitä minun pitäisi saada irti tuosta roolista? Ironisesti pilkka osuu omaan nilkkaan ja kokeilin juuri pikastarttia silkasta uteliaisuudesta. En oikeasti tiedä onko näillä minirooleilla omaa nimeä, ilmiötä tai yhtään mitään, mutta päätin kutsua sitä pikastartiksi. Pikastartti on siis sitä, että peli aloitetaan minirooleilla ja sen annetaan itsestään venyä "normimittaan" eli pelaajille tyypilliseen pituuteen - oli se sitten yksi tai viisi Wordin sivua. Pointtina on, ettei aloitukseen käytettäisi aikaa, vaan peli saataisiin nopeasti rullaamaan ja päästäisiin jo pelaamaan niitä oikeasti mehukkaita kohtauksia. Tämä oli teoriani, kun pyysin ropetovereitani kokeilemaan pikastarttia kanssani ja arvatkaa mitä? Se toimi paremmin kuin odotin. Jo toinen roolini oli huomattavasti pidempi, vaikka olimme muutenkin sopineet että pelaamme koko pelin tehokkaasti ja tiiviinä pakettina. Luulen olevani koukussa minirooleihin jo nyt.

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Vastaa kyselyyn



Aloitin kyselyn alaikäisten osallisuudesta K18 pelisisältöön aiemmin vuonna 2018 ropepiireissä käydyn ikärajakeskustelun innoittamana. Riippumatta siitä oletko yli vai alle 18-vuotias, voit vastata kyselyyn.

Jaa kysely muillekin, että saadaan paljon vastauksia. Tulokset julkaistaan myöhemmin täällä Hopeaketussa riippuen vastauksien nopeudesta ja määrästä (viimeistään 2018 lopussa).

Kiitos!

Alaikäisten osallistuminen K18 roolipelisisältöön:

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Voiko kaaos toimia?



Jokainen wanhan ajan pelaaja muistaa varmasti roolipelit, joissa ei ollut lähes lainkaan sääntöjä, eikä varsinaista jaottelua ylläpitäjiin ja pelaajiin. Roolipelin maailma oli aluksi hyvin pelkistetty tai joskus jopa olematon. Pelaajat toivat omat ideansa peliin ja jokainen keksi jotain uutta pelimaailmaan. Tapahtumat saattoivat heitellä voimakkaista fantasiavivahteista komediaan tai vakavampaan draamaan. Lopputulos oli selkeän kaaottinen: sääntöjä ei ollut, mutta kaikki tiesivät säännöt silti.

Näitä pelejä on edelleenkin olemassa, vaikkei yhtä räiskyvässä muodossa.

Oppiiko pelaaja herrasmiessäännöt nopeammin vapaassa kaaoksessa vai ohjatussa ympäristössä? Vapaassa roolipelissä ilman varsinaisia sääntöjä tai ohjeita pelaajien on lähes pakko oppia pelin tavat: joko hukut tai opit uimaan. Normien rikkominen on paheksuttavaa. Ohjatussa ympäristössä pelaaja saattaa helposti ajautua yksinkertaiseen ajatteluun: kaikki mitä ei kielletä, on sallittua. Oma kriittinen ajattelu ja muiden asemaan asettuminen heikentyvät, kun ylläpito sanelee tarkat ohjeet valmiiksi ja puuttuu jokaiseen ristiriitatilanteeseen. Niin kauan kuin ylläpito ei puutu, niin asia x ei ole väärin. Hmm?

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Kiva pelikaveri



Miten tulla kaikkien kanssa toimeen (tai yrittää)? Miten välttää provosoituminen? Miten välttää riidat ja draama? Miten olla neutraali ja "kaikkien kaveri" netissä?

Pikaopas rennon, neutraalin ja asiallisen pelaajan titteliin!

1) Kiinnitä aina huomiota kirjoitusasuusi.

- Onko tekstisi asiallista ja neutraalia? Eihän tekstisi ole ehdoton tai hyökkäävä? Ethän osoita sarkasmia henkilölle, jota et tunne tai tiedä ymmärtääkö hän sarkasmia? Onhan hymiösi asianmukainen kyseisessä tilanteessa? Ethän kirjoita capsilla, koska se on huutamista? Ethän käytä useita huuto- tai kysymysmerkkejä, koska ne voidaan tulkita päällekäyviksi? Ethän käytä vahvoja sanavalintoja? Kiroiletko, onko se tarpeellista? (Muista, että kirosana on voimasana ja luo automaattisesti tekstistäsi aggressiivisen sävyisen.)

2) Perustele aina mielipiteesi kattavasti...

- ... ja anna muidenkin perustella. Kysy argumenttia tarvittaessa, ennen kuin tuomitset. Kysy lisäkysymyksiä, jos et ymmärrä. Aseta itsesi toisen asemaan ja yritä mukautua vastakkaiseen näkökulmaan - oli se kuinka outo tahansa. Ymmärrä, että olemme kaikki erilaisia ihmisiä ja meillä on erilaiset elämänkokemukset. Anna muiden olla eri mieltä - mielipiteet eivät ole kaveruuden mittari. Jos joku vihaa eläimiä, älä yritä käännyttää häntä. Ole avoin ja kunnioita kaikkien mielipiteitä.

torstai 14. joulukuuta 2017

Hahmoni ei inspiroi – mitä teen?



// Tämä teksti on kirjoitettu jo marraskuun puolella, mutta se oli esillä vain roolipelini foorumilla.

Ei ole väärin viedä pelistä pois hahmoa, joka ei inspiroi tai tuntuu olevan lopullisesti jumissa pelissä. Ennen lopullisia päätöksiä kannattaa kuitenkin kysyä itseltään muutama kysymys. Miksi hahmo ei inspiroi? Miksi haluan uuden hahmon? Onko vanhaa hahmoa mahdollista muuttaa niin, että se olisi ”kuin uusi”? Joskus tuntuu helpoimmalta poistaa vanha hahmo ja tehdä uusi, mutta riskinä on tällöinkin uuden hahmon ajautuminen inspiraatiokatoon ennen pitkää. Tästä syntyy kierre, jossa pelaaja luo säännöllisin välein uuden hahmon vanhan tilalle, vaikka kierre olisi ihanteellista katkaista sen sijaan, että sitä ruokkii (tai vaihtoehtoisesti käyttää kierrettä mielenkiintoisella tavalla hyödyksi).

Onko vanhaa hahmoa mahdollista muuttaa niin, että se olisi ”kuin uusi”?

Mieti itse, mitkä ovat pääsyitä uuden hahmon viehätykselle. Uusi ulkonäkö? Päinvastainen luonne? Puhdas pöytä suhteille? Henkilökohtainen tärkeys luoda jokaisesta hahmosta yhdenlainen identiteetti? Uskaltaisin väittää, että lähes mikä tahansa hahmo on mahdollista muovata uudelleen. Menneisyyden tapahtumien kompensoiminen voi vaatia sinulta pelaajana työtä – jopa tuuria – jotta hahmon toiminta säilyttäisi uskottavuuden ja loogisuuden. On tärkeää uskottavuuden kannalta, että hahmolla on syy tehdä asia x tai olla asiaa x. Monissa tarinoissa ja elokuvissakin päähenkilö ajautuu lähes pakon sanelemana osallistumaan seikkailuun, eikä vain päätä ”huvin vuoksi” mennä. Sama pätee myös tarinoiden pahiksiin: ei kukaan vain ”ole” tai ”synny” pahaksi. Pahishahmo kokee usein olevansa väärinymmärretty ja alistettu tai sitten sukset ovat menneet ristiin väärinkäsityksen takia. Ei kukaan nouse aamulla sängystä ”on vapaapäivä, taidanpas tuhota tänään Batmanin”.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Antaako roolipelipiiri anteeksi?



Satunnaisin ajoin saan aina muistutuksen, kuinka negatiiviselta ropeskenemme tuntuu ja miten herkässä sen pelaajat ovat hyökkäämässä toisiinsa kiinni. Kuvitella, että näin pienen harrastuksen piireissä ihmiset oikeasti jaksavat vihata toisiaan. Tätä postausta olen pyöritellyt sormissa ikuisuuden, mutta ehkä olisi aika että joku nyt sanoo jotain. Ei viedä kommentointia henkilökohtaiseksi.

Negatiivisuus synnyttää lisää negatiivisuutta

Muut pelaajat eivät suinkaan ole se inspiroivin asia nettiroolipeleissä. Päinvastoin: muut pelaajat voivat olla jopa syy jättää harrastus kokonaan pois elämästä. Tai no, en varmaan kokonaan jättäisi ropetusta, vaan keräisin oman inside-porukan ja sulkisimme itsemme skypen maailmaan roolipelaamaan - pois pelaajien ylläpitämästä paskaringistä. Tiedän ihmisiä ketkä ovat tehneet näin eli jättäneet julkisen roolipelaamisen ja vetäytyneet kaverien kanssa nauttimaan roolipelaamisen parhaista puolista - eli positiivisuudesta, kirjoittamisesta ja rentoutumisesta.

Älkää "varoitelko" muista pelaajista. Älkää "jakako kokemuksia" muista pelaajista. Se on turhaa, monestakin syystä: