Taistellaan! En garde!

O-ou! Hahmosi on ajautunut sanaharkkaan, joka on eskaloitunut tappeluksi, taisteluksi, käsirysyksi, hyökkäykseksi, kaksintaisteluksi... ehkä jopa usean hahmon konfliktiksi. Taistelupelit ovat roolipelien jännittävimpiä hetkiä, mutta eivät todellakaan helpoimpia. Hyvän ja antoisan taistelun pelaaminen vaatii pelaajaltaan pelisilmää ja hyviä vuorovaikutustaitoja.

Hyvä taistelu on rakentava, looginen ja osallistujat haluavat pelata sitä

Antoisimmat taistelut antavat jotain juonelle ja ennen kaikkea hahmoille. Ne edesauttavat erilaisia kehityssuuntia, luonnevaihteluja, radikaaleja muutoksia ja niillä on enemmän tai vähemmän kauaskantoisia seurauksia. Tietenkin on myös mahdollista, että hahmot päätyvät "pieneen ja arkiseen" käsirysyyn, joka ei vahingoita kumpaakaan merkittävästi ja joka loppuu lähes yhtä nopeasti kuin alkoikin. Näillä arkisilla välienselvittelyillä ei yleensä haeta suuria muutoksia, vaan ne ovat kuin hupipainia pelaajilleen ja tarjoavat pientä maustetta arkeen ilman pelkoa riskeistä.

Sen sijaan suuremmat taistelut, joissa todella pyritään vahingoittamaan toista hahmoa, vaativat pelaajaltaan enemmän niin sanottua etukäteis- ja jälkityötä. Vuosien ropekokemukseni aikana olen huomannut, kuinka monet kokevat taistelupelit vaikeina ja jopa pelottavina. Tietyistä hahmoista voi kehittyä jopa kulttihahmoja peliin, joita eivät pelkää vain hahmot vaan myös pelaajat. Tällaiset hahmot ovat usein voittaneet monia taisteluja, ehkä jopa surmanneet muita hahmoja ja vaikuttavat lähes ylivoimaisilta. Myös taistelupelien on tarkoitus olla miellyttäviä pelaajilleen, vaikka joskus tapahtuisikin omalle hahmolle epäedullisia asioita. Jos vain toisella pelaajalla on kivaa, jotain on pahasti pielessä.

Onko nuorille enää roolipelejä?

Selaan 30.7.2022 Ropenet.fi 'n mainostetut roolipelit läpi ja vahvistan oman tunteeni oikeaksi. Moni roolipeli näyttäisi olevan täysi-ikäisille pelaajille suunnattu, eli siis ikärajaltaan K18. Tarkalleen ottaen pienen tutkimukseni jälkeen totean, että 12:sta mainostetusta, eri genren roolipeleistä 7 on K18, 2 on K16 (tai suositus), yksi on avoin kaikille ja kahdesta en löydä mainintaa. Muistan että monet (=lähes kaikki) oman sukupolveni ropettajista aloittivat harrastuksensa jo hyvin nuorena, ennen teini-ikää tai sen aikana. Jos olisimme esiteinejä tai teinejä vuonna 2022, meille taitaisi jäädä aika pieni pelivalikoima tai rohkeimmat leikkisivät iiihan pikkuisen vanhempaa päästäkseen K16 tai K18 peleihin. Yikes!

Ilmiö on mielenkiintoinen ja tietenkin minulla on omat teoriani sen ymmärtämiseen. Ensinnäkin selasin vain Ropenetin mainostetut roolipelit läpi (tyhjenee 1.8.2022, huom niille jotka lukevat myöhemmin), sillä halusin nähdä kaikista aktiivisimpien roolipelien ikärajat. Ropenetin mainosboksi on ymmärtääkseni paras keino mitata aktiivisia pelejä nykytilanteessa, enkä tästä syystä vilkaissut listattuihin peleihin. Voi siis olla, että nuoremmille avoimia pelejä on todella olemassa runsaasti suhteessa koko skeneen (tai tiettyyn genreen), mutta ne eivät ole yhtä aktiivisia tai eivät sattumalta ole mainostaneet itseään heinäkuun aikana. Mikä olisi hyvin ymmärrettävää huomioiden kesälomakuukaudet. Pidetään tämä siis mielessä.

Sitten niihin teorioihin.

Alaikäisten osallistuminen K18-pelisisältöön

Käynnistin 03.10.2018 kyselyn kartoittaakseni alaikäisten roolipelaajien osallistumista K18-pelisisältöön. Vastauksia kertyi lyhyessä ajassa paljon, mutta tuloksien julkaisu on viivästynyt (oops). Vastaajia kyselyyn oli yhteensä 87. Suurin osa saatiin jo 2018 puolella, mutta vielä 2019 kysely on kerännyt joitain vastaajia. Toivon mukaan se on tavoittanut hyvän osan tekstipohjaisista roolipelaajista.

Kyselyn taustatiedot

Kyselyyn on kerätty vastauksia kaikenikäisiltä roolipelaajilta, ei vain alaikäisiltä. Kysely oli auki 03.10.2018 - 16.12.2019. Kaikki vastaukset ovat anonyymeja. Vastauksissa annettuja kommentteja on poimittu satunnaisesti antamaan osviittaa tuloksien moninaisuudesta. Kommentteja missä on mainittu tunnistettavia viittauksia, ei ole julkaistu tai ne on leikattu pois.

Huomaathan, ettei kyselyn tulokset kerro välttämättä ajankohtaisesti, mikä on alaikäisten osuus K18-pelisisältöön juuri nykypäivänä.

Herrasmiespelaaminen

Niin sanottu "herrasmiespelaaminen" on termi, mitä olen viljellyt viime vuosina omissa teksteissäni ja kannanotoissani jo jonkin verran. Se tarkoittaa (minulle) roolipelaamista, missä pelaaminen tapahtuu pelaajien ehdoilla ja jokaisen mukavuuden huomioiden. Hyvää juonta tai tarinakokonaisuutta ei tule luoda toisen pelaajan kustannuksella. Herrasmiespelaaminen keskittyy ennen kaikkea vieraiden ihmisten kanssa roolipelaamiseen, mutta ystävienkin kanssa se kannattaa muistaa. Olen puhunut blogissani myös "hiekkalaatikosta" joka tyylinä on hyvin herrasmiespelaamista täydentävä. Itse olen hiekkalaatikon herrasmies, joka pyrkii toteuttamaan näitä suuntia ja myös nauttii samankaltaisesta peliseurasta.

Vaikka tähän "tyyliin" liittyy paljon huomioon otettavia asioita, ei se tarkoita että jokaisen pelin tai roolin kohdalla pitäisi pysähtyä analysoimaan tilannetta listattujen asiakohtien kautta. Kyse on pikemminkin pelitavasta ja -kulttuurista, jonka voi oppia huomioimaan automaattisesti. Potentiaalisesti kriittiset tilanteet oppii tunnistamaan etukäteen ja ne osaa ehkäistä hyvillä nyrkkisäännöillä.

Pikastartti - naurettavaa vai nerokasta?

Kahden, kolmen, ehkä jopa neljän lauseen rooli. Mitä ajattelet? Onko se noloa, turhaa, ei oikeaa roolipelaamista, epäinspiroivaa tai laiskuutta?

Se on inspiroivinta mitä olen havainnut moneen vuoteen roolipeliharrastuksessa. Ja rakastan sitä.

Stereotypia pitkän roolin paremmuudesta voi ajaa kirjoitusblokkiin

Olen monesti tuntenut tarvetta kirjoittaa rooliin vielä muutaman lauseen saadakseni siitä "riittävän pitkän", että sitä edes kehtaisi antaa vastapelaajalle luettavaksi - puhumattakaan koko roolipelin jäsenyhteisölle. Katsoin aina parin lauseen rooleja vähättelevästi: miten tuollaiseen voi muka vastata? Mitä minun pitäisi saada irti tuosta roolista? Ironisesti pilkka osuu omaan nilkkaan ja kokeilin juuri pikastarttia silkasta uteliaisuudesta. En oikeasti tiedä onko näillä minirooleilla omaa nimeä, ilmiötä tai yhtään mitään, mutta päätin kutsua sitä pikastartiksi. Pikastartti on siis sitä, että peli aloitetaan minirooleilla ja sen annetaan itsestään venyä "normimittaan" eli pelaajille tyypilliseen pituuteen - oli se sitten yksi tai viisi Wordin sivua. Pointtina on, ettei aloitukseen käytettäisi aikaa, vaan peli saataisiin nopeasti rullaamaan ja päästäisiin jo pelaamaan niitä oikeasti mehukkaita kohtauksia. Tämä oli teoriani, kun pyysin ropetovereitani kokeilemaan pikastarttia kanssani ja arvatkaa mitä? Se toimi paremmin kuin odotin. Jo toinen roolini oli huomattavasti pidempi, vaikka olimme muutenkin sopineet että pelaamme koko pelin tehokkaasti ja tiiviinä pakettina. Luulen olevani koukussa minirooleihin jo nyt.

Vastaa kyselyyn

Aloitin kyselyn alaikäisten osallisuudesta K18 pelisisältöön aiemmin vuonna 2018 ropepiireissä käydyn ikärajakeskustelun innoittamana. Riippumatta siitä oletko yli vai alle 18-vuotias, voit vastata kyselyyn.

Jaa kysely muillekin, että saadaan paljon vastauksia. Tulokset julkaistaan myöhemmin täällä Hopeaketussa riippuen vastauksien nopeudesta ja määrästä (viimeistään 2018 lopussa).

Kiitos!

Alaikäisten osallistuminen K18 roolipelisisältöön:

https://goo.gl/forms/9q6nU8XRHgds4R1T2

Voiko kaaos toimia?

Jokainen wanhan ajan pelaaja muistaa varmasti roolipelit, joissa ei ollut lähes lainkaan sääntöjä, eikä varsinaista jaottelua ylläpitäjiin ja pelaajiin. Roolipelin maailma oli aluksi hyvin pelkistetty tai joskus jopa olematon. Pelaajat toivat omat ideansa peliin ja jokainen keksi jotain uutta pelimaailmaan. Tapahtumat saattoivat heitellä voimakkaista fantasiavivahteista komediaan tai vakavampaan draamaan. Lopputulos oli selkeän kaaottinen: sääntöjä ei ollut, mutta kaikki tiesivät säännöt silti.

Näitä pelejä on edelleenkin olemassa, vaikkei yhtä räiskyvässä muodossa.

Oppiiko pelaaja herrasmiessäännöt nopeammin vapaassa kaaoksessa vai ohjatussa ympäristössä? Vapaassa roolipelissä ilman varsinaisia sääntöjä tai ohjeita pelaajien on lähes pakko oppia pelin tavat: joko hukut tai opit uimaan. Normien rikkominen on paheksuttavaa. Ohjatussa ympäristössä pelaaja saattaa helposti ajautua yksinkertaiseen ajatteluun: kaikki mitä ei kielletä, on sallittua. Oma kriittinen ajattelu ja muiden asemaan asettuminen heikentyvät, kun ylläpito sanelee tarkat ohjeet valmiiksi ja puuttuu jokaiseen ristiriitatilanteeseen. Niin kauan kuin ylläpito ei puutu, niin asia x ei ole väärin. Hmm?

Kiva pelikaveri

Miten tulla kaikkien kanssa toimeen (tai yrittää)? Miten välttää provosoituminen? Miten välttää riidat ja draama? Miten olla neutraali ja "kaikkien kaveri" netissä?

Pikaopas rennon, neutraalin ja asiallisen pelaajan titteliin!

1) Kiinnitä aina huomiota kirjoitusasuusi.

- Onko tekstisi asiallista ja neutraalia? Eihän tekstisi ole ehdoton tai hyökkäävä? Ethän osoita sarkasmia henkilölle, jota et tunne tai tiedä ymmärtääkö hän sarkasmia? Onhan hymiösi asianmukainen kyseisessä tilanteessa? Ethän kirjoita capsilla, koska se on huutamista? Ethän käytä useita huuto- tai kysymysmerkkejä, koska ne voidaan tulkita päällekäyviksi? Ethän käytä vahvoja sanavalintoja? Kiroiletko, onko se tarpeellista? (Muista, että kirosana on voimasana ja luo automaattisesti tekstistäsi aggressiivisen sävyisen.)

2) Perustele aina mielipiteesi kattavasti...

- ... ja anna muidenkin perustella. Kysy argumenttia tarvittaessa, ennen kuin tuomitset. Kysy lisäkysymyksiä, jos et ymmärrä. Aseta itsesi toisen asemaan ja yritä mukautua vastakkaiseen näkökulmaan - oli se kuinka outo tahansa. Ymmärrä, että olemme kaikki erilaisia ihmisiä ja meillä on erilaiset elämänkokemukset. Anna muiden olla eri mieltä - mielipiteet eivät ole kaveruuden mittari. Jos joku vihaa eläimiä, älä yritä käännyttää häntä. Ole avoin ja kunnioita kaikkien mielipiteitä.

Hahmoni ei inspiroi – mitä teen?

// Tämä teksti on kirjoitettu jo marraskuun puolella, mutta se oli esillä vain roolipelini foorumilla.

Ei ole väärin viedä pelistä pois hahmoa, joka ei inspiroi tai tuntuu olevan lopullisesti jumissa pelissä. Ennen lopullisia päätöksiä kannattaa kuitenkin kysyä itseltään muutama kysymys. Miksi hahmo ei inspiroi? Miksi haluan uuden hahmon? Onko vanhaa hahmoa mahdollista muuttaa niin, että se olisi ”kuin uusi”? Joskus tuntuu helpoimmalta poistaa vanha hahmo ja tehdä uusi, mutta riskinä on tällöinkin uuden hahmon ajautuminen inspiraatiokatoon ennen pitkää. Tästä syntyy kierre, jossa pelaaja luo säännöllisin välein uuden hahmon vanhan tilalle, vaikka kierre olisi ihanteellista katkaista sen sijaan, että sitä ruokkii (tai vaihtoehtoisesti käyttää kierrettä mielenkiintoisella tavalla hyödyksi).

Onko vanhaa hahmoa mahdollista muuttaa niin, että se olisi ”kuin uusi”?

Mieti itse, mitkä ovat pääsyitä uuden hahmon viehätykselle. Uusi ulkonäkö? Päinvastainen luonne? Puhdas pöytä suhteille? Henkilökohtainen tärkeys luoda jokaisesta hahmosta yhdenlainen identiteetti? Uskaltaisin väittää, että lähes mikä tahansa hahmo on mahdollista muovata uudelleen. Menneisyyden tapahtumien kompensoiminen voi vaatia sinulta pelaajana työtä – jopa tuuria – jotta hahmon toiminta säilyttäisi uskottavuuden ja loogisuuden. On tärkeää uskottavuuden kannalta, että hahmolla on syy tehdä asia x tai olla asiaa x. Monissa tarinoissa ja elokuvissakin päähenkilö ajautuu lähes pakon sanelemana osallistumaan seikkailuun, eikä vain päätä ”huvin vuoksi” mennä. Sama pätee myös tarinoiden pahiksiin: ei kukaan vain ”ole” tai ”synny” pahaksi. Pahishahmo kokee usein olevansa väärinymmärretty ja alistettu tai sitten sukset ovat menneet ristiin väärinkäsityksen takia. Ei kukaan nouse aamulla sängystä ”on vapaapäivä, taidanpas tuhota tänään Batmanin”.

Antaako roolipelipiiri anteeksi?

Satunnaisin ajoin saan aina muistutuksen, kuinka negatiiviselta ropeskenemme tuntuu ja miten herkässä sen pelaajat ovat hyökkäämässä toisiinsa kiinni. Kuvitella, että näin pienen harrastuksen piireissä ihmiset oikeasti jaksavat vihata toisiaan. Tätä postausta olen pyöritellyt sormissa ikuisuuden, mutta ehkä olisi aika että joku nyt sanoo jotain. Ei viedä kommentointia henkilökohtaiseksi.

Negatiivisuus synnyttää lisää negatiivisuutta

Muut pelaajat eivät suinkaan ole se inspiroivin asia nettiroolipeleissä. Päinvastoin: muut pelaajat voivat olla jopa syy jättää harrastus kokonaan pois elämästä. Tai no, en varmaan kokonaan jättäisi ropetusta, vaan keräisin oman inside-porukan ja sulkisimme itsemme skypen maailmaan roolipelaamaan - pois pelaajien ylläpitämästä paskaringistä. Tiedän ihmisiä ketkä ovat tehneet näin eli jättäneet julkisen roolipelaamisen ja vetäytyneet kaverien kanssa nauttimaan roolipelaamisen parhaista puolista - eli positiivisuudesta, kirjoittamisesta ja rentoutumisesta.

Älkää "varoitelko" muista pelaajista. Älkää "jakako kokemuksia" muista pelaajista. Se on turhaa, monestakin syystä:

Opastusvideo

Tein Zingerille opastusvideon, jotta voisin näyttää konkreettisesti millaista chatroolipelaaminen on. En ole ennen nähnyt tällaista ropepiireissä, joten päätin jakaa sen tänne blogiinkin, koska tiedän että täällä käy satunnaisesti muiden ropetyylien edustajia. Toivottavasti lyhyt video kertoo olennaisen! Vaikka video onkin tehty roolipelilleni, niin muut chatpelit toimivat samalla periaatteella.

Roolipeli ei ole "peli"

Peli ymmärretään usein aktiviteetiksi, jossa on kolme mahdollisuutta: voittaa, hävitä tai tulla tasapeliin. Näinhän me olemme toimineet lapsesta asti. Pelanneet pelejä ja tehneet niissä parhaamme, jotta voittaisimme. Jos emme voittaneet, tuntui pahalta, koska olimme riittämättömiä. Voittaessa taas sai tuulettaa täydestä sydämestä ja piikitellä vähän häviäjiä. Tasapeli oli tylsää, mutta samaan aikaan turvallinen, koska kukaan ei ollut "huono".

Peli, missä ei voi voittaa eikä hävitä – se on roolipeli

Roolipelaamisen erikoinen luonne on siinä, että sitä kutsutaan hyvin harhaanjohtavasti peliksi ja pelaamiseksi, vaikka tämä harrastus poikkeaakin ”pelin” tunnetummasta muodosta hyvin voimakkaasti. Olemme keskustelleet tästä aiheesta useinkin Zingerin pelaajien kanssa ja mielenkiinnolla kuulen muiden ihmisten näkökulmia siihen, miten he pelaavat ja millä motiiveilla. Onko inspiroivampaa pelata hahmoa ”tavoitteiden ja tehtävien läpi” vai keskittyä syväluotaamaan sen henkistä puolta?

Tykkään termeistä ”luova kirjoittaminen” ja ”tarinankerronta”, koska ne eivät haasta lukijaansa samalla tavalla kuin ”roolipeli”. Ne ovat neutraaleja termejä, jotka tuntuvat keskittyvän lukijan itsensä kehittämiseen. RooliPELI haastaa lukijan osallistumaan peliin ja laittamaan hahmonsa likoon. Voittamaan tai häviämään. Se herättää kilpailuhenkisyyttä.

Ylläpito ei ole miellyttämässä sinua

Postauksen sävy on provosoivampi, koska teki vain mieli. ¯\_(ツ)_/¯

Mikä kuuluu ylläpidon työhön? Onko ylläpidolla velvollisuus ottaa kaikki mukaan roolipeliinsä? Voiko ylläpitäjä poistaa kenet vain roolipelistä? Täytyykö ylläpidon selvittää pelaajien välisiä sotkuja? Täytyykö ylläpidon tehdä aina "se oikea" päätös? Onko inhimillinen, virheellinen päätös "huonon" ylläpitäjän merkki?

Itse olen henkilökohtaisesti satunnaisin ajoin tuntenut, että minulta ylläpitäjänä vaaditaan epäinhimillisen paljon ottaen huomioon olosuhteet ja mitä ylläpitäjyys oikeasti on. En ole lapsenvahti. En ole sotkujen selvittäjä. Minulla ei aina ole aikaa tai edes kiinnostusta olla roolipelissä (koska omg, minulla on irl elämä). En joskus vain jaksa tehdä jotain. Minullakin on huonoja päiviä. Teen inhimillisiä virheitä, kuten sinäkin. Teen joskus huonoja päätöksiä, sinun näkökulmastasi. En tule toimeen kaikkien kanssa (se on mahdotonta, sinullekin). Ylläpitäjyys ei ole työni. Se on harrastukseni.

Peli-ihanteena väkivalta

Toisinaan tuntuu, että mielenkiintoisen roolipelin tunnusmerkkeinä ovat kotisivuilla esiintyvä K18-leima ja lentävän veren määrä peleissä (tai vaihtoehtoisesti aseita ja seksiä tihkuvien kuvien määrä sivuilla). Miksi aikuisille suunnatut, näin nätisti sanottuna ”hurjat pelit” ovat nykyroolipelien muotia ja mikä niissä viehättää?

Poliisi vs. rosvo on helppo ja looginen vastakkainasettelu

Taistele lain puolesta kunniakkaana poliisina tai selviydy ja rikastu pimeän rikollisuuden puikoissa. Kumpikin puoli tarjoaa omat mausteensa peliin, eivätkä rikollisuusroolipelit ole niin mustavalkoisia kuin esimerkiksi eläinroolipelien hyvä vs. paha –asetelma. Siinä missä eläinpelien hyvä vs. paha on usein pilkulleen HYVÄ vs. PAHA, on rikollisuuspelien hyviksissä aina korruptoituneita yksilöitä – jopa huomattavissa määrin. Satunnaiset eläinroolipelit jopa vaativat, että hyvien hahmojen laumaan/porukkaan saavat liittyä vain aidosti vilpittömiä ja hyväntahtoisia hahmoja. Pahojen laumaan/porukkaan saavat liittyä vain moraaliltaan totaalisen vääristyneet hahmot. Mitään kultaista keskitietä tai tasapainoista yhdistelmää ei tunneta: hahmo on joko hyvä TAI paha.

Mitä roolipelimaailma tarvitsee?

Pysyvyyttä. Sitoutumista. Yhtenäisyyttä.

Nettiroolipelit pitäisi kerätä yhteen viralliseen, pysyvään ja varmaan paikkaan

Sellaiseen, minkä toiminnan lopettamista ei tarvitse pelätä. Sellaiseen, mikä ei ole vain ylläpitäjänsä luomus, vaan joka palvelee koko ropeyhteisöä. Mikäli ylläpito lopettaisi, hän/he etsisivät uuden tilalleen eivätkä sulkisi koko sivustoa. Nettiroolipelien maailma tarvitsee varmuutta.

Sain tämän idean itse asiassa Virtuaalista ratsastajainliittoa selatessani. En ole koskaan ollut mukana harrastuksessa, mutta olen pikku hiljaa siirtynyt mainostamaan omaa roolipeliäni myös virtuaalitallien puolelle. Satunnaisilla talleilla järjestetään hoitajatoimintaa, päiväkirjatoimintaa yms. mikä vastaa hyvin roolipelaamista ja on hyvä alku sille. Toisin sanoen, yritän löytää uusia kohteita, joille tarjota roolipelaamista. En pyöri vain roolipelien sivuilla, vaan levittäydyn virtuaalitalleihin/-kenneleihin ja personal sivustoille (taide ja tarina).

Nämä ovat historiaa - luojan kiitos!

Nykyään ropemaailma on oikein kivakin paikka, mutta joskus se ei aina sitä ollut. Muistellaanpa muutamia asioita, jotka söivät koko harrastuksen iloa.

Munchaamisen kultainen aikakausi

Muistatko, kun hahmot taistelivat tuntikausia ja lähes aina ainoa loppuratkaisu oli toisen tappaminen? Tai kun hahmot parantuivat haavoistaan täydellisesti? Tai ylipäänsä selvisivät aina hengissä? Muistan hyvin kuinka hahmoihin oli lähes mahdotonta saada haavereita aikaan saati saada ne tuntemaan kipua. Kun yksi pelaaja piti hahmoaan haavoittumattomana, oli itsekin pakko ottaa järeämmät aseet käyttöön. Siitä ei seurannut mitään hyvää.

Toinen muoto muinaisesta munchaamisesta on sellainen, mitä en itse henkilökohtaisesti ole kokenut, mutta tiedän kyllä sitä tapahtuneen. Hyvin lyhyesti: uusi hahmo (ja pelaaja) - vanha hahmo - kuolema. Jes, olipas kiva vastaanotto uudelle hahmolle ja pelaajalle. Tästä rakennetaan silta seuraavaan eli...

Roolinäyte ei vaadi liikoja

Tämä on pääasiassa vastauspostaus Sokean yksisarvisen postaukseen Peliviestinäyte hahmoa hakiessa? Vastaus on voimakkaasti sovellettuna roolipelin liittymistapaan, missä kirjoitetaan vain roolinäyte, eikä hahmoa. Ei siis mene yksi yhteen alkuperäisen postauksen kanssa, mutta halusin kuitenkin käyttää SY-blogin postausta pohjana. Kiitos inspiraatiosta ja hyvästä aiheesta siis sinne!

Hieman taustoja. Itselläni ei ole kokemusta yhdestäkään roolipelistä, missä pitäisi luoda hahmo liittymisen yhteydessä. Olen sitä roolinäyte aka peliviestinäyte kansaa, eli hakemuksessa ilmoitetaan nimi, sähkäri ja roolinäyte. Roolinäyte on aika vapaamuotoinen ja se on ainoa aikaa ja vaivaa vievä juttu liittyessä.

Mielestäni roolinäyte ei välttämättä ole tarpeellinen, jos liittyessä pitää myös luoda hahmo. Hahmo voi jopa olla haastavampaa luoda, kuin kirjoittaa pieni pätkä tekstiä. Tässäkin pitää ottaa huomioon monta asiaa: Mitkä on sivun ohjeistukset? Onko esimerkkejä saatavilla? Näkeekö vierailija foorumin hahmot? Saako vierailija inspiraatio jelppiä halutessaan? Harkitsin aikoinaan vaihtavani pelkän roolinäytteen hahmon luomiseksi, mutta minulle viskattiin aika hyvä huomio: Mutta moni pelaaja hakee chatista inspiraatiota ja saa muilta apua, kun hahmon luominen tuntuu vaikealta. Miksi haluaisin viedä uusilta pelaajilta pois sen mahdollisuuden, että he voisivat tulla chattiin kysymään, millaisia hahmoja pelissä on ja mitä hahmoja ehkä kaivataan? Miksi heidän pitäisi yksin luoda hahmo, kun sen voisi hyvin tehdä vasta liittymisen jälkeen ja täten saada pidempiaikaisilta pelaajilta apua? Niinpä pysyin roolinäytteessä.

Hahmon turhat tiedot

Olen itse sitä kansaa, joka tykkää kirjoitella hahmolle semipitkiä tietoja eli hahmoni eivät koostu parista lauseesta tai luetelluista adjektiiveista. Pitkät hahmotiedot auttavat myös itseäni sisäistämään hahmon kirjoitusvaiheessa. Yleensä ongelma näitä vaativissa roolipeleissä on se, ettei tietojen pituus tai tarkkuus ole riittävä pelaajilla, jotka eivät ole tottuneet kirjoittamaan pitkiä tietoja. Joskus ongelma on myös päinvastoin - joku kirjoittaa tuskaisen pitkää ja pilkun viilaavaa tekstiä. Hahmon jokainen kehonosa ja muoto käsitellään erikseen ulkonäkötekstissä. Hei - en kuitenkaan osaa piirtää fanarttiasi niin tarkasti, että osaisin tuoda joka muodon erikseen esille eikä niillä pelissäkään ole juuri merkitystä vastapelaajalle.

Pidä teksti tiiviinä, helppona ja nopeana lukea. Yritä käyttää vähän vaikeita termejä rakenteesta. Se on mukavampaa kaikille.

Toinen mitä ihmettelen toisinaan, on ylimääräiset nimet hahmoilla. Ihmishahmoilla ymmärrän, jos on nimiä mitä ei käytetä kuitenkaan peleissä. Eläinhahmoilla kyse taitaa olla pelaajan omasta halusta viimeistellä hahmo ja hakea siihen otetta. Jos nimi ei tule esiin pelissä aktiivisesti, onko sen olemassaololla edes merkitystä? Pahimmillaan ylimääräiset nimet aiheuttavat sekaannusta.

Sukulaisuutta voi olla tietty siistiä ilmaista yhteisellä "sukunimellä" hahmoilla, vaikka itse en kuulu tähän sakkiin.

Ylläpitäjä: älä sido itseäsi peliin

On siistiä keksiä roolipeliin uutta ja päivittää systeemejä hienommiksi. On myös kiva olla tarpeellinen ja saada "oikeaa duunia", eli oikeita ylläpitohommia roolipelissä, asioita, jotka vain ylläpitäjä voi tehdä. Pieniä, arkipäiväisiä asioita.

Olen itse sortunut nettimaailmassa kahlitsemaan itseni asioihin, missä joudun olemaan paikalla tiettyyn aikaan tai päivittämään sivulle jotain tiettynä päivänä. Esimerkiksi tällä hetkellä roolipelissäni on kuukauden hahmo -äänestys ja joka kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun äänet on laskettu, käyn päivittämässä uuden voittajan. Toistaiseksi olen onnistunut olemaan tarkka ja ilmoittamaan voittajan nimenomaan ensimmäisenä päivänä. Mutta koska osasin katsoa pidemmällekin, olen ovelasti kirjoittanut äänestyksen ohjeisiin, että voittaja ilmoitetaan kuun alussa. Täten voin hyvällä mielellä jättää voittajan odottamaan vaikka toiseen päivään, jos on ihan ehdotonta, etten ensimmäisenä päivänä pääse sitä päivittämään.

Esimerkiksi viime vuoden hahmogaalassa voittajat luvattiin ilmoittaa heti keskiyöllä. Missä minä olin? No tietenkin ulkona. En olisi mitenkään päässyt toteuttamaan lupaustani enkä ollut ajatellut aiemmin, etten aio yöllä kotona istua vaan juhlia uuttavuotta. Onneksi ylläpitotoverini muisti asian ja pystyi puolestani pitämään lupauksen, eli julistamaan gaalan tulokset.

Liittymisen monet keinot

Hahmohakemus (= hahmon luominen liittyessä)

Hahmohakemusta harkitsin omaan roolipeliin tässä jokin aika sitten, mutta hylkäsin ajatukseni kun yp-toverini sanoi hyvin, että monet pelaajat kysyvät apua ja ideoita hahmoonsa chatista, mikä ei ole uudelle liittyjälle mahdollista. Tämän takia oli järkevämpää säilyttää vanha liittymishakemus.

Hahmohakemuksessa pelaaja luo hahmon samalla kun hakee jäsenyyttä roolipeliin. Tämä nopeuttaa näppärästi pelaamisen aloittamista ja pienentää mahdollisuutta, missä pelaaja liittyy eikä jaksa luoda hahmoa. Suurin syy miksi kiinnostuin hahmohakemuksesta, on nimenomaan se nopeus, miten uusi pelaaja voi aloittaa uransa uudessa pelissä.

Toinen pieni miinus hahmohakemukselle, on esimerkkien puute ellei roolipelin foorumi ole julkinen. Piilotetussa foorumissa uusi liittyjä ei tietenkään näe, millaisia hahmoja pelissä jo on ja millä tyylillä hahmot pelissä luodaan. Se voi hankaloittaa hahmon tekoa ja aiheuttaa sen, ettei pelaaja pääse liittymään jos ohjeita on ymmärretty väärin ja täten hahmoon on eksynyt virheitä.

Muuten foorumipeleihin tämä systeemi on oikein kätevä.